Sunnuntaina oltiin Jekun kanssa Jenni Ojalan tokokurssilla. Mukava päivä ja hyviä vinkkejä tarttui mukaan, pidin kovasti Jennin tyylistä. Jekun kanssa treenattiin tunnaria ja kaukoja. Tunnarissa ongelmana lähinnä se vire ja keskittyminen. Viime aikoina Jekku on useimmiten haistellut ihan hyvin, mutta alkurynniminen pitäisi saada pois. Pakka hajoaa usein siinä kun Jekku rymistelee paikalle ja potkaisee mennessään kapulat kaikkiin maailmansuuntiin. Jenni ehdotti treeniohjelmaan mm tunnareihin reagoimattomuusharjoituksia, pysäyttämistä ennen kapuloita ja hajunerottelutreeniä. Kapuloihin reagoimattomuus sujui hyvin, syksyllähän treenasin Jekun kanssa paljon seuraamista kaikenlaisten pallomerien ja härpäkkeiden yli, joten eipä se tunnarikapuloihinkaan reagoinut.  Kokeiltiin myös hajunerotteluharjoituksia, jossa kapula oli reiällisen muovitötsän alla. Tätä voisi tehdä lisääkin. Jekku ei sunnuntaina ollut ihan parhaassa keskittymisen tilassa eikä oikein tajunnut mitä tötsillä pitäisi tehdä. Lisäksi Jenni ehdotti liikkeen pysäyttämistä, eli pysäytyskäskyä ennen kapuloille ryntäämistä. Näitä harjoitellaan nyt kotona, ei tosin ole helppo homma saada se pysäytyskäsky kuulumaan. Jekku näyttää siirtyvän jonkinlaiseen tunnarihuumaan "mikä" käskyn kuultuaan eikä kovin herkästi kuule mitään stop-käskyjä. Jennin keinovalikoimaan kuului makupalojen laittamista kapuloiden väliin. Tätähän aluksi tein, mutta jätin sen pois kun haistelu rupesi sujumaan. Nyt päätin ottaa sen taas käyttöön.  Maanantaina Saara teki Jekulle tunnarin ja tämä meni ihan plörinäksi. Varmuuden vuoksi maksimoin epäonnistumisen mahdollisuudet ja otin Jekun suoraan autosta tunnaria tekemään. Ryntäsi, potki kapulat mennessään, haisteli ja toi väärän. Tämä tapahtui 2 kertaa. Kolmannella toi sitten oikean. Keskiviikkona Hanna teki hallilla tunnarit sekä Janelle että Jekulle: 8 kapulaa + minun hajustama kellotaulun muodossa ja etualalle 3 makupalaa. Tämä toimi kuin junan vessa Tein vielä lopuksi uudet pitkällä matkalla ja taas hyvä rauhallinen haistelu ja oikean tuominen. Luulen että tässä vaiheessa makupalat toimii paremmin kuin mikään pysäyttäminen tai lisäkäskyt, jotka helposti sekottaa Jekun päätä ja saa aikaan kaikenlaista ylimääräistä sähläämistä.

Kaukoissa Jekun tekniikka oli kuulemma ihan hyvä ja ne liikkenvaihdot jotka onnistui menivät aivan oikein (takajalat paikallaan). Jenni huomautti minun kummallisen mutkaisesta asennosta kun ohjailin Jekkua maasta seisomaan. Se on varmaan jäänyt siitä kun opetin Janelle seisomista niin että pidin oikeaa jalkaa sen etujalkojen edessä. Tämä asento on tainnut jäädä pysyväksi vaikka en jalalla enää etujalkojen liikettä estäkään. Sen sijaan että olisin suorassa  Jekun edessä, olen vähän vinossa ja vähän vasemmalla. Kun suoristin itseni, Jekku nousi huomattavasti paremmin ja suoremmin. Kas kummaa. Istu-seiso vaihdossa oli pielessä se, että en päästänyt Jekkua nousemaan kunnolla. Tässä pitää tietenkin etujalkojen liikkua, mutta kun pidin makupalaa sen nenän edessä, seisominen jäi vajaaksi. Tämä korjattiin. Seisomisesta istumaan menoa treenattiin peruuttamisen kautta ja jatkan tätä näin. Uskoisin että kaukoista saa Jekulle oikein hyvät. Jekulla on hyvä lihasmuisti, joten kunhan se oppii liikeradat niin se on sitten siinä. Tai katsotaan nyt... Jatketaan jokatapauksessa hinkkaamista ja kasvatetaan matkaa sentti kerrallaan.

Muitten suorituksista sain paljon ideoita omien koirienkin treeneihin. Aamupäivällä ehdin tehdä muistiinpanojakin, mutta iltapäivällä meni paljon ohi kun piti käydä Jekku hakemassa ja huolehtimassa. Tässä kuitenkin sekavia muistiinpanoja.

Vinoihin perusasentoihin ja näihin liittyviin ongelmiin Jennin lääke on takapäätyöskentely. Koiran pitää oppia käyttämään takapäätään. Jos koira tulee vinoon, se voidaan aluksi auttaa oikeaan asentoon, mutta koiran pitäisi itse oppia korjaamaan asento, ts. työskentelemään takapäällään. Monen koiran kohdalla käytiin läpi hyviä harjoituksia joilla lisätään koiran koordinaatiokykyä. Esim koiran kieputtaminen makupalaa käyttäen etujalkojen ympäri (takajalat siis liikkuu ympäri etujalkojen ollessa paikallaan). Tästä on helppo sitten opettaa sivulle kiepsahtaminen. Ei muuten ollut kovin helppo juttu kun kotona yritin. Yllättäen Jane kuitenkin hoksasi niksin nopeammin kuin Jekku, tämän liikkeen onnistuminen korreloi selkeästi ahneuden kanssa Peruuttaminen täytyy myös opettaa ja koiran tulisi osata peruutella samaan tyyliin kuin menee eteenpäinkin. Eli erilaisia kulmia ja erilaisilla alustoilla ja epätasaisuuksilla. Tässäkin meillä riittää kyllä treenattavaa. Sivuaskeleitten tekniikan Jenni myös näytti ja tätäkin lähdetään harjoittelemaan imuttamalla niin että koira on ohjaajan edessä. Tämäkin sujuu Janelta paremmin kuin Jekulta. Jekun treeniohjelmaan otettiin myös vinojen luoksetulojen korjaus. Kumpikaan koiristani ei osaa korjata vinoa eteentuloasentoa ja tämä on aika yleinen virhe mm estenoudoissa. Nyt treenataan luoksetulon loppuasentoa kaikenlaisista suunnista ja kulmista. Yllättävän hirvittävän vaikeaa....

Kaukojen jumittamiseen (erityisesti Janen ongelma) lääkkeeksi yllättätys-palkkausta heittämällä lelu vaikka ennen ensimmäistäkään asennon vaihtoa. Idioottirinkiin tuli myös erilaisia palkkausideoita. Palkan voi jättää vaihtelevasti joko koiran eteen tai taakse, jotta koira ei rupea ennakoimaan. Tärkeää kuitenkin että koira palkataan vain kun se on rauhallisesti oikeassa asennossa. Levottomuudesta tai steppailusta EI saa palkata. Pitkiä seuraamiskaavioiden treenaamiseen Jenni neuvoi lisäämään yllätysmomentteja. Esim kesken seuraamisen voi ottaa jonkun agilityesteen, merkille lähettämisen tai muun hauskan liikkeen. Tätä olen tehnyt Janen kanssa nyt kun se on treenannut "muuten vaan" mielenvirkistykseksi. Ylipäänsä treenit pitäisi sisältää enemmän yllätysmomentteja palkkauksen ja liikkeiden suhteen, jotta koiralla säilyisi motivaatio ja se jaksaisi vähän pitempiäkin pätkiä. Yritän pitää mielessä.