Janen ja Jekun blogi on muuttanut tänne

Rupesi jo näyttämään siltä että korkeammat tahot eivät halua meidän osallistuvan tokokokeisiin ollenkaan kun auto hajosi torstai-iltana kaupan parkkipaikalle. Perjantaina se hinattiin korjaamolle, mutta yksikään Rovaniemen korjaamo ei luvannut hajonnutta virtalukon pohjaa vaihtaa ennen ensi viikkoa. Olin syksyllä jo katsonut että helmikuussa tokoillaan ahkerasti. Mutta Kemijärven kokeet meni ohi, kun onneton unohdin Jekun rokotukset. Huomasin unohdukseni kun vein koiria Kieppiin hoitoon (rokotus oli mennyt edellisellä viikolla vanhaksi) ja varmuuden vuoksi unohdin vielä viedä Jekun ensi töikseni matkan jälkeen rokotettavaksi. Näin se tuli rokotettua 11 vrk ennen koetta kun karenssiaika on 14 vrk. Tornion tokokokeet osui samaan aikaan kuin valjakkohiihtokisat Oukulla jonne olin lupautunut ajanottajaksi. Nyt sitten olin jo peruuttamassa Pelloon lähtöä, kun Anne ystävällisesti tarjosi meille kyydin

Aamulla tuli aika lentävä lähtö, kun Anne tuli jonkin verran etuajassa. Minä kun en ole koskaan valmis etuajassa, housut oli hukassa jne kun Jekku rupesi sanomaan pöh-pöh sen merkiksi että ikkunan alle on joku pysähtynyt. Tuli kamala kiire, Jane rupesi haukkumaan hysteerisesti ja minä tietenkin karjumaan sille heikkohermoisesti. Ainoa täysjärkinen ja rauhallinen otus meillä oli Jekku. Niin ne ajat muuttuu.... Yksi meistä on oppinut ja kehittynyt 

Pellossa on hulppea Rohki-halli, jossa oli oikein mukava tokoilla. Tuomarina lauantaina oli Kelhälän Heli, Allun toimiessa liikkurina. Jekku oli ihan treenivireessä, fiilis ja tekeminen oli samanlaista kuin treeneissä joten mikäs sen mukavampaa. Ehkä ihan aavistuksen Jekku rauhoittuu kokeessa, mikä pelkästään parantaa seuraamista. Se oli nyt juuri sopivaa, ehkä parissa kohdassa (liikkeestä maahanmenossa ainakin) edisti, mutta muuten sopivan tiivistä eikä juurikaan painanut.

Eri osa-alueet:

Paikallaanmakuu 10 (ei mitään huomauttamista)

Seuraaminen 10  (yksi vino perusasento, kun yllätyksenä tuli täyskäännöksen jälkeen pysähdys ja minä pysähdyin kuin seinään vaikka Jekku oli keskellä täyskäännöstä, tästä ei kuitenkaan rokotettu ja muuten seuraaminen oli oikein mukavaa)

Liikkeestä maahanmeno 10 (hidas maahanmeno, mutta tokokokeeseen ok)

Luoksetulo 5 (stoppiin ei reagoinut mitenkään, annoin toisen käskyn, pysähtyi vähän hölmistyen ja istui)

Liikkeestä seisominen 10

Nouto 9 (pyöritteli kapulaa ja nouto oli vähän pelleilyä)

Kaukot 8 (annoin  vähän turhan hätäisesti toisen käskyn kun tuntui että Jekku ei reagoi ensimmäiseen man käskyyn kun jätin koiraa, muuten vaihdot hyvät)

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutelma 10

Yhteensä 177 p, 1-tulos ja sij. 1/2

Maija kuvasi Jekun suorituksen minun kamerallani. Jälki ei ole kovin hyvää kun kamera ei ole mikään videokamera, mutta videolta näkee kuitenkin mm tuon luoksetulon stopin. Tai että mitään ei tapahtunut. Jekku oli lähinnä hölmistynyt kun sillä lailla kesken luoksetulon käsketään pysähtyä. Pitää treenata enemmän ja muistaa antaa se tule käsky (tai jopa muuttaa käskyä) vähän pehmeämmin että luoksetulo ei ole ihan näin innokas. Vauhtia sais olla, mutta mieliala kuitenkin semmoinen että on valmis myös pysähtymään. Jekun kanssa oli kyllä huippukiva olla kokeessa, se vaan on tasaisen innokas ja pätevä suorittaja. Voi kun pysyisikin tuommoisena.

Olin ilmoittautunut sunnuntainkin kokeeseen, mutta peruin sen vaikka oltaisiin Annen kyydissä päästy sunnuntainakin. Koepäivät on aika raskaita koiralle ja varmasti rasittavampia kun on matkassa vieraassa autossa. Lisäksi itseäni rasitti auton hajoaminen ja sen aiheuttamat aikatauluongelmat perjantaina joten en olisi jaksanut skarpata enää toista päivää putkeen. Väsynyt Jekku kyllä olikin illalla. Nyt on menolippu voittajaluokkaan ja se oli  viikonlopun päätavoite. 

Sunnuntaina oltiin Jekun kanssa Jenni Ojalan tokokurssilla. Mukava päivä ja hyviä vinkkejä tarttui mukaan, pidin kovasti Jennin tyylistä. Jekun kanssa treenattiin tunnaria ja kaukoja. Tunnarissa ongelmana lähinnä se vire ja keskittyminen. Viime aikoina Jekku on useimmiten haistellut ihan hyvin, mutta alkurynniminen pitäisi saada pois. Pakka hajoaa usein siinä kun Jekku rymistelee paikalle ja potkaisee mennessään kapulat kaikkiin maailmansuuntiin. Jenni ehdotti treeniohjelmaan mm tunnareihin reagoimattomuusharjoituksia, pysäyttämistä ennen kapuloita ja hajunerottelutreeniä. Kapuloihin reagoimattomuus sujui hyvin, syksyllähän treenasin Jekun kanssa paljon seuraamista kaikenlaisten pallomerien ja härpäkkeiden yli, joten eipä se tunnarikapuloihinkaan reagoinut.  Kokeiltiin myös hajunerotteluharjoituksia, jossa kapula oli reiällisen muovitötsän alla. Tätä voisi tehdä lisääkin. Jekku ei sunnuntaina ollut ihan parhaassa keskittymisen tilassa eikä oikein tajunnut mitä tötsillä pitäisi tehdä. Lisäksi Jenni ehdotti liikkeen pysäyttämistä, eli pysäytyskäskyä ennen kapuloille ryntäämistä. Näitä harjoitellaan nyt kotona, ei tosin ole helppo homma saada se pysäytyskäsky kuulumaan. Jekku näyttää siirtyvän jonkinlaiseen tunnarihuumaan "mikä" käskyn kuultuaan eikä kovin herkästi kuule mitään stop-käskyjä. Jennin keinovalikoimaan kuului makupalojen laittamista kapuloiden väliin. Tätähän aluksi tein, mutta jätin sen pois kun haistelu rupesi sujumaan. Nyt päätin ottaa sen taas käyttöön.  Maanantaina Saara teki Jekulle tunnarin ja tämä meni ihan plörinäksi. Varmuuden vuoksi maksimoin epäonnistumisen mahdollisuudet ja otin Jekun suoraan autosta tunnaria tekemään. Ryntäsi, potki kapulat mennessään, haisteli ja toi väärän. Tämä tapahtui 2 kertaa. Kolmannella toi sitten oikean. Keskiviikkona Hanna teki hallilla tunnarit sekä Janelle että Jekulle: 8 kapulaa + minun hajustama kellotaulun muodossa ja etualalle 3 makupalaa. Tämä toimi kuin junan vessa Tein vielä lopuksi uudet pitkällä matkalla ja taas hyvä rauhallinen haistelu ja oikean tuominen. Luulen että tässä vaiheessa makupalat toimii paremmin kuin mikään pysäyttäminen tai lisäkäskyt, jotka helposti sekottaa Jekun päätä ja saa aikaan kaikenlaista ylimääräistä sähläämistä.

Kaukoissa Jekun tekniikka oli kuulemma ihan hyvä ja ne liikkenvaihdot jotka onnistui menivät aivan oikein (takajalat paikallaan). Jenni huomautti minun kummallisen mutkaisesta asennosta kun ohjailin Jekkua maasta seisomaan. Se on varmaan jäänyt siitä kun opetin Janelle seisomista niin että pidin oikeaa jalkaa sen etujalkojen edessä. Tämä asento on tainnut jäädä pysyväksi vaikka en jalalla enää etujalkojen liikettä estäkään. Sen sijaan että olisin suorassa  Jekun edessä, olen vähän vinossa ja vähän vasemmalla. Kun suoristin itseni, Jekku nousi huomattavasti paremmin ja suoremmin. Kas kummaa. Istu-seiso vaihdossa oli pielessä se, että en päästänyt Jekkua nousemaan kunnolla. Tässä pitää tietenkin etujalkojen liikkua, mutta kun pidin makupalaa sen nenän edessä, seisominen jäi vajaaksi. Tämä korjattiin. Seisomisesta istumaan menoa treenattiin peruuttamisen kautta ja jatkan tätä näin. Uskoisin että kaukoista saa Jekulle oikein hyvät. Jekulla on hyvä lihasmuisti, joten kunhan se oppii liikeradat niin se on sitten siinä. Tai katsotaan nyt... Jatketaan jokatapauksessa hinkkaamista ja kasvatetaan matkaa sentti kerrallaan.

Muitten suorituksista sain paljon ideoita omien koirienkin treeneihin. Aamupäivällä ehdin tehdä muistiinpanojakin, mutta iltapäivällä meni paljon ohi kun piti käydä Jekku hakemassa ja huolehtimassa. Tässä kuitenkin sekavia muistiinpanoja.

Vinoihin perusasentoihin ja näihin liittyviin ongelmiin Jennin lääke on takapäätyöskentely. Koiran pitää oppia käyttämään takapäätään. Jos koira tulee vinoon, se voidaan aluksi auttaa oikeaan asentoon, mutta koiran pitäisi itse oppia korjaamaan asento, ts. työskentelemään takapäällään. Monen koiran kohdalla käytiin läpi hyviä harjoituksia joilla lisätään koiran koordinaatiokykyä. Esim koiran kieputtaminen makupalaa käyttäen etujalkojen ympäri (takajalat siis liikkuu ympäri etujalkojen ollessa paikallaan). Tästä on helppo sitten opettaa sivulle kiepsahtaminen. Ei muuten ollut kovin helppo juttu kun kotona yritin. Yllättäen Jane kuitenkin hoksasi niksin nopeammin kuin Jekku, tämän liikkeen onnistuminen korreloi selkeästi ahneuden kanssa Peruuttaminen täytyy myös opettaa ja koiran tulisi osata peruutella samaan tyyliin kuin menee eteenpäinkin. Eli erilaisia kulmia ja erilaisilla alustoilla ja epätasaisuuksilla. Tässäkin meillä riittää kyllä treenattavaa. Sivuaskeleitten tekniikan Jenni myös näytti ja tätäkin lähdetään harjoittelemaan imuttamalla niin että koira on ohjaajan edessä. Tämäkin sujuu Janelta paremmin kuin Jekulta. Jekun treeniohjelmaan otettiin myös vinojen luoksetulojen korjaus. Kumpikaan koiristani ei osaa korjata vinoa eteentuloasentoa ja tämä on aika yleinen virhe mm estenoudoissa. Nyt treenataan luoksetulon loppuasentoa kaikenlaisista suunnista ja kulmista. Yllättävän hirvittävän vaikeaa....

Kaukojen jumittamiseen (erityisesti Janen ongelma) lääkkeeksi yllättätys-palkkausta heittämällä lelu vaikka ennen ensimmäistäkään asennon vaihtoa. Idioottirinkiin tuli myös erilaisia palkkausideoita. Palkan voi jättää vaihtelevasti joko koiran eteen tai taakse, jotta koira ei rupea ennakoimaan. Tärkeää kuitenkin että koira palkataan vain kun se on rauhallisesti oikeassa asennossa. Levottomuudesta tai steppailusta EI saa palkata. Pitkiä seuraamiskaavioiden treenaamiseen Jenni neuvoi lisäämään yllätysmomentteja. Esim kesken seuraamisen voi ottaa jonkun agilityesteen, merkille lähettämisen tai muun hauskan liikkeen. Tätä olen tehnyt Janen kanssa nyt kun se on treenannut "muuten vaan" mielenvirkistykseksi. Ylipäänsä treenit pitäisi sisältää enemmän yllätysmomentteja palkkauksen ja liikkeiden suhteen, jotta koiralla säilyisi motivaatio ja se jaksaisi vähän pitempiäkin pätkiä. Yritän pitää mielessä.

On taas se aika vuodesta että sormet syyhyää ruveta täyttelemään kalenteria ja kesä-viikonloppuja kaikenlaisella koiratapahtumalla. Taas on suunnitteilla osallistua vaikka mihin, mutta ans kattoo nyt mihin keretään vai keretäänkö.

Viime kesänä kävimme ainoan pk-kokeen Hämeenkyrössä saakka. Mökkilomailun yhteyteen Hämeenkyrön kokeet on varsin oivalliset kun matkaa Kurusta kertyy vajaa 50 km. Ja ainakin ne 2 koetta joihin olen Janen ja Jekun kanssa osallistunut , on olleet tosi hyvin järjestetty. Kävin Kyröskosken käyttökoirien kotisivuilla ja näemmä heillä on ensi kesäksikin tiedossa paljon kokeita. Jos ajoittuisi lomat sopivasti niin voisi taas mennä kokeilemaan Hämeenkyrön maastoihin. Sain myös kuvia viime kesän kokeesta, kuvaajana MInna Saarinen. Laitetaanpa tännekin vähän kesämuisteloita. 

Jekku esineruudussa

etsin...

ja etsin...

uips...tuolla taitaa olla jotain...

jeeee....

 Tottis meni tuossa kokeessa aika plörinäksi. Perinteiset viimehetken treenit vähän epäonnistui ja ohjaaja jännitti, kuten tuima ilme kertoo. Koiranpoikakin rupesi sitten vissiin jännittämään...

Häh, miks toi on koko ajan noin vihanen..

Luoksetulon mä teen silti täysillä...

Eteenmeno lähti hyvin

Mutta kuinkas sitten kävikään....

äää...meen mä sittenkin

Tuomari halusi välillä "kääntää kenttää" ja eteenmeno otettiin yleisöön päin. Jekku tais pelästyä hämäläistä yleisöä Tai sit kuvaaja onnistui muuten vain taltioimaan hassun ilmeen... Jekku oli vähän kuutamolla tuossa liikkeessä ja muistaakseni pysähtyi kesken kaiken ihmettelemään että mitä tässä ollaankaan  tekemässä.  Pitääpä muistaakin treenata noita yleisöön päin meneviä eteenmenoja,  kun taas päästään kentälle ja on paljon porukkaa.

Treenikausi on nyt sitten avattu ja vuoden ensimmäiset hakutreenit käyty. Lauantaina hakuilimme Sarin, Tiinan ja Tuijan kanssa Kroopinpalossa ja voi miten hauskaa se oli. Erityisesti Jekusta. Jekku pääsi treenaamaan 4 kuukauden tauon jälkeen eikä riemulla luonnollisestikaan ollut rajoja.  Lunta on jonkin verran, mutta se on kevyttä höttöä eikä oikeastaan haittaa kulkua mitenkään. Pakkanen oli lauhtunut reiluun 10 pakkasasteeseen; hyvin tarkeni kun oli liikkeessä. Tuijalla ja minulla oli lumikenagät ja käytiin etukäteen tallomassa alueen rajat ja vähän sotkemassa hakualuetta lumikengillä. Kaikki koirat toimi oikein hyvin, tauko oli varmaan tehnyt hyvää.

Jekku oli vuorossa viimeisenä ja pomppi ja hyppi autosta päästyään niin, että varusteiden pukeminenkin oli varsin vaikeaa. Alkurutiinit otettiin säntillisesti, muutama askel seuraamista, maahan meno, seuraamista ja makkara palkaksi. Tästä vieressä komennolla tuomaria (Tiina) kättelemään ja sitten aloitettiin hyvin keskittyneesti. 4 maalimiestä, kaikki suorapalkalla (ruokaa + pallo). Etukulmassa Sari, hyvin. Lähetin melkein samasta kohtaa toiselle puolelle, heti lähetyksen jälkeen tajuten, että Tuija on aika paljon edempänä mäen nyppylän päällä. Jekku teki aika lyhyen piston ja palasi takaisin, uusi lähetys vähän edempää ja nyt etsi kunnolla ja löysi Tuijan ja PALLON. Toiselle puolelle tyhjä, meni oikein hyvin; Jekku etsi ja viipyi pistolla kiitettävän kauan.  Lähetys toiselle puolelle mäen päälle, josta löytyi Tuija ja uusi PALLO (suorapalkka). Tämän jälkeen Tiina meni toiselle puolelle kuusen juurelle lähelle keskilinjaa. Lähetin reilusti ennen piiloa ajatuksella että kokeilen onko Jekulla nenä auki kun se palaa keskilinjalle. Oli siis tarkoitus että Tiina löytyisi pistolta palatessa. Ihan hyvä pisto, mutta maalimiestä ei löytynyt. Lähetin uudestaan ihan vähän ennen piiloa, ja jälleen juoksi tuhatta ja sataa melko läheltä piiloa ohi. Lähetin toiselle puolelle tyhjälle (joka meni hyvin) ja ihan piilon kohdalta lennosta toiselle puolelle. Nyt löytyi maalimies heti mennessä, jolla taas ruoka + pallo suorapalkkana. Hyvä opetus. Täytyy ottaa enemmän keskilinjaa lähellä olevia piiloja että Jekku hoksaa pitää nenän auki koko ajan, myös palatessa keskilinjalle.

Sunnuntaina oltiin Ounaspaviljongin edessä potkurivedätystapahtumassa. Paikalla oli tosi paljon porukkaa ja käytin tilaisuuden hyväksi ottamalla Jekun kanssa ensin vähän tottista. Seuraamista ja kontaktia hyvässä häiriössä. Tämän jälkeen pieni potkuttelukierros jäällä sekä Jekun että Janen kanssa. Jekkua häiritsi ärsyttävän paljon joku hyvätuoksuinen narttu ja potkuria vetäessäänkin se yhtäkkiä pysähtyi kesken melko kovan vauhdin haistelemaan pissoja. Janekin teki muutaman lyhyen vedon pallo palkalle ja aika kovaa se Janekin veti. Olipa mukava potkuttelutapahtuma, toistekin mennään tämmöisiin. Illalla vielä pientä tottistelua Jekun kanssa lumitöiden lomassa. Keli lauhtui ja oli mukavaa olla vaihteeksi pikku-pakkasessa (-5 C) .Noutoja ja "piruetti-seuraamista" (paljon täyskäännöksiä ja 360 asteen käännöksiä) pallo-palkalla.  Hyvin meni.