Janen hakutreenit tiistai-iltana Koskenkylässä. Viimeiset treenit ennen sunnuntain koetta, joten tällä kertaa ei säädetty mitään ihmeempää. Ensin ylämäkeen tyhjä (hyvä!) sitten alarinteessä töppyrän alla maalimies, joka löytyi helposti. Rullan tuonti oli ihan superhyvä, kiitos kenties viime viikon sähläykseni (rulla jäi kotiin) ja siitä seuranneet irtorullatreenit. Jane nimittäin toi rullan minulle saakka, ei sylkäissyt sitä omatoimisesti suusta vaan piti sen irti-käskyyn saakka.  Toinen maalimies oli ylärinteessä tiheässä männikössä ja sekin ok. Intoa oli mukavasti ja hyvällä mielellä mennään Tornioon sunnuntaina kisaamaan.

Kotimatkalla poikettiin Ounasvaaralle tekemään Jekulle pieni lihapullajälki laskettelurinteeseen. Arvelin että se olisi lähin nurmikon tapainen. No ei se nyt aivan nurmikkoa ollut, mutta osa matkasta kuitenkin. Jäljen vanhetessa, käytiin juoksentelemassa toisessa rinteessä ja tein esineruudun ylämäkeen kohtuullisen korkeaan heinikkoon. Koirat puuhun kiinni ja vein pienen kengän takarajalle pitkään heinikkoon. Heinikko oli paikoin miehen mittaista mutta se ei Jekkua haitannut. Jekku etsi vimmatusti ruudun takaosassa, heinikko vaan heilui kun Eki kävi aluetta läpi ja melko nopeasti löysikin kengän. Jane lähti myös täyttä vauhtia kohtuullisen jyrkkään ylämäkeen ja kenkä löytyi melko helposti. Koirilla tuntui olevan kivaa, joten kävi hyvästä motivaatiotreenistä.

Jekun jäljestys oli sitten päivän kamalinta antia. Makupalat eivät juurikaan auttaneet asiaa vaan vauhti oli jälleen liian kova ja nenä liian korkealla. Ensimmäiset ehkä 20 m olivat ok, mutta sitten rupesi vauhti kasvamaan ja kun jarrutin liinasta näytti siltä että kuono saman tien nousi ylös. Rupesin epäilemään että valjailla on nyt ratkaiseva merkitys tähän. Jekku kun on oppinut että valjaissa saa vetää (lenkillä) ja valjaisiin liittyy muitakin kiihdyttäviä asioita sekä kenties mielikuva ilmavainun käytöstä (haussa Jekulla on valjaat). Ehkä  se  valjaisiin kohdistuva veto nyt sitten  saa aikaan tuon  nenän kohoamisen ja kaahotuksen alkamisen. Alku kun on pääasiassa sujunut hyvin, mutta kun vauhti kasvaa ja liina kiristyy niin nenä nousee ylös ja vauhti ja Jekun kierrokset vaan entisestään kasvaa. Tiedä häntä. Jokatapauksessa ensimmäisellä kepillä (niitä oli jäljellä 2) siirsin liinan valjaista pantaan ja ...simsalabim... se auttoi! Loppu jälki meni nenä maassa ja huomattavasti hallitummin. Olen hieman hidasälyinen kun en tätä ennen ole keksinyt, mutta nyt jätän nuo jälkivaljaat ainakin toistaiseksi pois ja Jekku saa jäljestää panta kaulassa.