Tänään potkuttelimme ystäviemme Katrin ja Miiskun kanssa Sinettäjärven laavulle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Koirat juoksivat pääasiassa vapaina, mutta kuvausta varten valjastettiin Jekku vetokoiraksi.

Laavulla tapasimme belgialais-pariskunnan joka oli jalkaisin matkalla Sinettään.  Laavulla seuraamme liittyi myös hirvikoirauros, jonka kanssa Jekulla tuli hieman suukopua siitä kenen naisia Jane ja Miisku oikeastaan ovat. Hirvikoira häipyi hommiinsa kovan huudon (koirien lisäksi emännät huusivat) saattelemana, jonka jälkeen keskityimme belgialaisten rauhoittelemiseen. Niin koirien kuin ihmistenkin. Belgialaiskoirat olivat tuohduksissaan moisen ylimääräisen pyörän ilmaantumisesta ja belgialais-ihmiskaksikko taas vaikutti pelästyneen koirien emäntien kovaa huutoa. Selitimme että koira oli kyllä ihan ystävällinen, mutta koiratappeluita välttääksemme, oli se pakko ajaa pois. Paluumatkalla törmäsimme myös hirvikoiran isäntään, joka seurailli koiransa reittiä kännykästään (koiralla oli GPS panta). Kiittelin koiriani, että  niitä ei ole tarvinnut varustaa GPS pannoilla vaan  tiedän muutenkin että ne pääsääntöisesti liikkuvat ihan kannoillani.