Fyssari kävi, mutta potilasta ei juurikaan käsitelty. Jekku ei antanut koskeakaan kipeä jalkaan ja oli niin jännittynyt että päätettiin että annetaan olla. Meinattiin kyllä että Mika katsoisi liikeradat ja nivelsiteiden kunnon niin että minä pidän kiinni. Hetken sitten aseteltiin Jekkua kyljelle, minulla paksut hanskat käsissä ja mietittiin miten pitkälle päästään ennen kuin ensimmäinen sormi on puraistu irti. Ja päätettiin lopulta olla kokeilematta. Enemmän kyllä Jekkua kuin sormia säästääksemme. Seuraavalla kerralla käsittely kun olisi vain entistä vaikeampaa. Voi itkujen itku. Jos tuo olkapää joskus paranee, niin isot henkiset arvet ainakin jää. Sovittiin että tehdään mahdollisimman pian tärskyt Ullan luokse. Ulla rauhoittaa Jekun ja sekä Ulla että Mika tutkii olkapään. Mika katsoi liikkeet ja ravi oli ihan kohtuullista. Askel on vajaa ja hiukan keventää, mutta ei mitään vakavampaa ontumista. Laukassa sitten keventää paljon. Sen verran Mika kokeili tervettä puolta, että totesi sen olevan kovasti ylirasittunut. Selkä oli edelleen ihan krampissa ja koko koira aika juntturassa. Mutta kaikki tietenkin seurausta kipeän puolen keventämisestä. Minä itse kokeilin rintalihaksia ja kireethän nekin on. Se miten kipeä jalka on, jäi kyllä auki. Iso osa Jekun reagointia saattaa olla ekalla kerralla syntynyt trauma sekä nämä eläinlääkärikokemukset kun jalka oli tosissaan kipeä. Minä saan kyllä jalkaa koplata, mutta mitään vääntelyitä en pysty tekemään. Jekku ei nosta jalkaa vapaaehtoisesti vaan nojaa painon jalalle jos sitä yrittää nostaa. Tämäkin tietenkin on merkki että se on kipeä.

Ei tämä nyt kauheasti naurata. Juteltiin tilanteesta pitkään, Mika ei suositellut leikkausta missään tapauksessa. Olkapääleikkauksissa on kuulemma isot riskit ja pieni onnistumisprosentti. Leikkaus on vaativa ja Jekun luonteella toipilasaika tulisi olemaan hyvin hyvin haasteellinen. Jos nivelsilteet on menny, toipuminen on niin ja näin. Riippuu siitä kuinka pahasti ne on menneet. Olkapäävamma on jokatapauksessa hankala kun koiran painosta on 60 % eturaajoilla. Seuraava etappi on Ullan vastaanotto, jonka jälkeen toivon mukaan tiedetään vähän paremmin. Mikan mukaan nivelsidevauriot pystyy kyllä määrittämään käsinkin, joten tähystystä ei välttämättä tarvita. Vaurion suuruutta ei varmaan tarkkaan pysty ilman tähystystä arvioimaan, mutta en tiedä onko sillä väliäkään jos ei leikkausta suunnitella. Joten nyt sitten vain katellaan, ensin katsotaan mitä Ullan vastaanotolla selviää ja sitten mietitään miten tästä voisi kuntoutua.