Huh, tulihan se perjantai   Viikko on ollut melkoista hurlumheita erityisesti töissä. Olin ajatellut tehdä vähän lyhyempää päivää, kun ylityötunteja on kertynyt reippaanlaisesti, mutta vielä mitä. Ylitöitä kertyi vain lisää. Ja stressiä. Onneksi on koirat ja koiraharrastus. Missään ei unohdu niin tehokkaasti työstressit ja muut ikävyydet kun koirahommissa mukavien ihmisten ja koirien kanssa touhutessa.

Maanantaina hakuiltiin ja Jekku oli ihan super. 3 maalimiestä ja muistaakseni 4 tyhjää ja kaikki meni oikein hyvin. Se jäi mieleen, että kannattaa ehkä tyhjiä jo vähän rajoittaa, että pysyy motivaatio nimenomaan löytämisessä. Jekku tekee ihan hyviä tyhjiä, mitä niitä hinkkaamaan. Mutta varmuutta tarvitaan siihen että maalimies löytyy vaikka mistä kiven kolosta. Hakukurssilla on hyviä koirakoita. Mukava katsoa kun koirat kehittyy. Kaikki koirat on jo niin syttyneet hakuun, että ohjaajilla on täysi työ pysyä perässä

Tiistaina taidettiin vain lenkkeillä pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen. Keskiviikkona käytiin Jekun kanssa ottamassa kisatottis häkkikentän epävirallisissa jälkikokeissa. Olisi ollut hyvä osallistua myös jäljelle, mutta meni niin myöhään että oli pakko ajatella seuraavaa työpäivää ja miljoonaa työtehtävää. Tottis meni ihan hyvin. Selkeät virheet tulee nyt maahanmenossa ja maasta nousussa. Jekulla on viime aikoina ollut vähän epävarma maahanmeno, saattaa mennä joko hitaasti tai jäädä puolitiehen. Vanhempi ongelma on se, että paikallaanmakuusta Jekku ei nouse ensimmäisellä sivu-käskyllä millään. Nyt tarvittiin jo 3 käskyä ja melkoisen vartaloavut. Nämä on nyt harjoittelun alla. Halusin Jekulle pommivarman paikallamakuun ja en ole juuri koskaan palkannut siitä sivulle noususta. Palkka on tullut joko maahan tai pienen seuruuttamisen jälkeen. No tässä lopputulos. Paikallaanmakuu on pommivarma, ei nouse ei sit millään Nyt harjoitellaan sitten nousemista. Ja ohjaamista ilman vartaloapuja, joista on tullut jo melko automaattisia ja tiedostamattomia.

Torstaina tein koirille janat. Jekulle oikeastaan 3. Kaikki meni ihan hyvin. Jekku lähti suoraan ja innolla, ei merkkiääkään viime viikonlopun epävarmuudesta. Mietin sitten että johtuikohan epävarmuus siitä, että oli vieraan tekemät jäljet. Tänä kesänä Jekku ei ole montaakaan vieraan tekemää jälkeä ajanut. Yhdellä janalla otti takajäljen, pysähdyin ja käänsin itse itseni menosuuntaan. Muut ok, kulmat ok ja keppi löytyi lopusta. Tänään tein molemmille  n. 500 m jäljet Mellavaaran jäkäläkankaalle. Jäljen teon jälkeen rupesi satamaan melko rankasti, eikä huvittanut värjötellä +5 C vesisateessa. Jäljet ajettiin sitten reilu puolen tunnin vanhenemisen jälkeen. Jekun jana  (ehkä 25 m) meni oikein hyvin. Suoraan ja vähän liian vauhdilla. Kävi muutaman metrin tarkistamassa takajälkeä ja kääntyi itse. Ekalle kepille meni aika haipakkaa, mutta nenä maassa. Tämän jälkeen meni tosi hyvin, mutta toisen ja viimeisen kepin yli!! Tuore jälki ja todella kova puuskainen tuuli.... Pitää kuitenkin nyt kiinnittää huomiota tuohon keppien ilmaisuun. Jekku on nyt kauhean motivoitunut itse jälkeen, jäljestää nyt ihan erilaisella asenteella. Janen jälki ei sitten mennytkään niin hyvin. Syy oli kyllä osin jäljentekijässä.  Toisessa kulmassa Jane meni kulmasta yli ja kun se rupesi siinä pyörimään, päästin liinasta irti. Sopivan tuulenpuuskan myötä Jane sai hajun minun "takaisin tulojäljestä" (tuuli sieltä päin), joka oli kyllä kelliin nähden liian lähellä "menojälkeä" . Jälkien väliin jäi varmaan 30-40 m. Kun en ollut jarruttamassa liinasta, niin Janehan lähti porhaltamaan tätä väärää jälkeä väärään suuntaan. Jäljesti siis innoissaan takajälkeä. Huusin Janen pois takajäljeltä mistä se tulikin innokkaana keppi suussa Oli törmännyt sitten vielä kapulaankin.Käänsin  suunnan ja mentiin loppujälki sitten viimeiselle kepille. Päätin että ens kerralla olen vähän tarkempi jäljen teossa, jäljet oli vahingossa vähän lähempänä toisiaan kuin tajusinkaan.

Jane on kärsinyt iho-ongelmista koko viikon. Viime viikolla alkoi rapsuttelu, minkä epäilin johtuvan Froliceista, joita koirat sai pitkästä aikaa makupaloiksi. Olen epäillyt että joku lisäaine aiheuttaa Janessa oireita ja lisäaineitahan frolicissa on. Rapsuttelu on vähän laantunut, mutta tassut on polkuanturoitten välistä tulipunaiset ja arat .  En oikein tiedä että mitä tuohon nyt yrittäisi. 2 kertaa olen asiasta puhunut eläinlääkärille, mutta ei nämä Rovaniemen eläinlääkärit mitään tajua. Toinen käski ostaa häneltä superkallista erikoisruokaa ja toinen ei osannut sanoa yhtään mitään. Siirsin Janen nyt lisäaineettomalle dieetille. Pelkkää lihaa ja puuroa ja tassut pestään joka ulkoilun jälkeen. Yhtenä iltana yritin kylvettää Janen tassuja betadine kylvyssä (pesuvadissa) , mutta eihän siitä mitään tullut. Jane on sitä mieltä että ei tassujaan pesuvatiin laita ja tappeli kyllä vastaan sen verran pontevasti että vedet oli loppujen lopuksi pitkin eteisen lattiaa. Suihkuttelu ilmeisesti tuntuu hyvältä, koska Jane menee ihan omatoimisesti suihkukaappiin ulkoilun jälkeen.