Siinä Jekun treenit tällä viikolla. Tottiksessa olen yrittänyt säädellä Jekun virettä ja korjata seuraamista vaihtelevalla menestyksellä. Viikonloppuna näytti jo hyvältä, edistäminen tuntui korjaantuvan, mutta tällä viikolla koira on taas ollut kuin lentoon lähdössä ja seuraaminen ihan törkeetä. Jekku pönkää itseään jalkaan kiinni ja edistää niin että 2 askeleen jälkeen en pysty enää kävelemään normaalisti. EIkä mikään tunnu enää auttavan. Palkkaan ainoastaan oikeasta paikasta sivulle palkan heittämällä. Teen käännöksiä vasempaan, peruutan, hidastan, pysähdyn. Jekku korjaa kyllä paikan käännöksen tai pysähdksen jälkeen, mutta heti liikkeelle lähtiessä alkaa taas sama järjetön meno. Täytyy varmaan reenata vain viikonloppuna kun Jekku on sopivan väsynyt.  Ja treenin alle 4 h metsälenkki ja kilo ruokaa.  Jospa se vähän vähentäisi intoilua.

Tänään yritin väsyttää Jekkua metsälenkillä ennen hakutreeniä. Ei onnistunut, liian lyhyt lenkki ja liikaa poroja liikkeellä joten lenkillä oli pikemminkin kiihdyttävä kuin rauhoittava vaikutus. Hakutreenit lumenkaatiksella ja Jekulla edelleen aivan lliikaa virtaa. Ensimmäinen maalimies oli 100 m umpipiilossa (ovi auki) käsi ojossa lihapullaa välipalkaksi tarjoten. Tarkoitus oli että Jekku ottaisi lihapullan ja tämän jälkeen ilmaisisi kiintorullalla. No jotain unohtuin ja Jekku tuli ilman rullaa takaisin. Uusi lähetys ja nyt Jekku muisti myös ilmaista. Näytöllä sai palkan heti kun meni maahan. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa muutama tyhjä, seuraava maalimies oli 200 m maakuopassa. Oletin ettei Jekku saisi maakuopasta hajua kovin kauaksi, mutta olin väärässä. Lähetin siitä 100 m merkin jälkeen, ehdin pari kertaa huutaa (ilman mitään vaikutusta) ja Jekku palasi rullan kanssa. Totesin että saattoi se keretä käydä piilolla asti, joten ei auttanut muuta kuin laittaa liina ja näytölle. Jekku oli käynyt ihan asiallisesti piilolla, syönyt välipalkan ja ottanut rullan joten sen suhteen kaikki ok. Tämän jälkeen otin vielä 2 tyhjää, joissa oli myös vauhtia enemmän kuin laki sallisi. Treeni ei menneet ihan suunnitelmien mukaan ja loppua kohden hurjastelu vain pahenki kun käskin vielä viimeisen maalimiehen juosta kun Jekku tuli tyhjältä. Jekku sitten roiskasi  ihan hallitsemattomasti vielä keskiinjan yli pakenevan maalimiehen perään. Ens kerralla täytyy kyllä treenata hallintaa... Positiivista oli kuitenkin että rulla ei mennyt suuhun tyhjillä eikä muutenkaan asiattomasti. Mistään epävarmuudesta ei ole tietoakaan ja maalimiesmotivaatio on kohtuulisen hyvä. Tai siis vähän liiankin hyvä.

Illan jo hämärtyessä otettiin vielä Janelle pieni esineruututreeni. Kaistale oli ehkä 15 m leveä ja vajaa 50 m pitkä. Tyyni, kirkas keli, lämpötila 0 C tai vähän jo pakkasen puolella. Laitoin Janelle 2 esinettä, taakse ja suht eteen. Nämä nousi todella nopeasti ja innolla. Laitoin Jekulle samat esineet vähän eri paikkaan. Toinen taakse ja toinen ihan edessä ison kannon takana. Jekku oli edelleen aika ylivirittynyt, mutta taaempi esine nousi todella hyvin. Jekku toi sen parissa sekunnissa ja piti esinettä tosi hienosti ja pureskelematta. Etummaisen esineen ohi se juoksi vaikka kuinka monta kertaa. Ja tämän jälkeen etsi takakulmasta todella erikoisella tavalla. Se haravoi takakulmaa millimetri millimetriltä häntä vinhasti heiluen siihen tyyliin että epäilin että sillä on mennyt nyt tarkkuusruutu ja esineruutu pahasti sekaisin. Etsiminen oli niin tarkkaa että epäilin Jekun etsivän jotain pienen pientä tarkkuusesinettä. Kutsuin sen pois ja lähetin vähän toisesta paikasta uudelleen. Sama juttu, etummaisesta esineestä ohi ja tarkkuusetsintään takakulmaan missä ei olisi pitänyt olla mitään. Jälkeenpäin tajusin että se etsi kohdassa, missä oli ollut Janen esine. Homma tuntui menevän ihan hämeiksi ja Jekun suorittaessa takakulmassa "tarkkuusetsintää" kolmannen kerran, otin pari askelta eteenpäin ja heitin etualalla olevan esineen 5 m eteenpäin avoimemmalle paikalle. Jälleen uusi lähetys kohti esinettä ja tällä kertaa Jekku sai hajun. Mutta kas kummaa, se sai hajun kohdasta jossa esine oli ollut ennen kuin heitin sen eteenpäin. Ja taas alkoi ihan vimmatun kiihkeä etsiminen. Seurasin vähän suu auki kun Jekku etsi minuuttitolkulla kohtaa jossa esine oli ollut eikä saanut hajua itse esineestä joka oli 5 m päässä. Esineenä olleesta villatumpusta jäi siis ilmeisesti sen verran hajua maahan, että Jekku oli vakuuttunut että esine on siinä jossain puolukanvarpujen alla. Kun ei mitään löytynyt, Jekku lopulta jatkoi matkaa ja törmäsi esineeseen. Mielenkiintoinen juttu. Pakkaskelillä haju painuu alaspäin, joten esineet ei kovin laajalle varmaan haisseet, mutta en ole ennen tullut ajatelleeksi että esineestä jäisi maahan noin voimakas haju. Hmmm... ois se kiva viettää päivä koirana että pystyisi ymmärtämään mitä ne nenällään "näkee".