Viime päivät on olleet kesäisen lämpimiä, välillä helteisiä, mutta ei olla maattu laiskoina aurinkotuoleissa vaan treenailtu. Kiva oli olla välillä koko viikko kotona ja puuhailla koirien kanssa. Viime viikot kun on olleet reissujen ja muun aktiviteetin täyttämiä. Lisäksi on ollut vähän motivaatio-ongelmia treenata kun ei ole kisoja tiedossa Maanantaina tein koirille jäljet Vennivaaran hiekka-aavikolle ja keskiviikkona treenattiin Sepon ja Rekon kanssa Ranuantiellä. Silloinkin molemmille koirille n. 500 m jäljet Sepon tekeminä. Vennivaarassa molemmilla koirilla oli suuria vaikeuksia. Hiekkamontun toisella puolella kilkatti poron kellot, joten en tiedä olivatko porot käyneet sotkemassa jäljet vai oliko jäljet muuten vain vaikeat. Jäljet vanheni 1.5 tuntia minun kauhoessa mustikoita suuhuni ja ilma oli ukkosen täyttämä, lämmin ja tuulinen. Hyvä harjoitus silti. Molemmat selvisivät jäljen loppuun, 2 keppiä jäi molemmilta nostamatta, mutta yritys oli aivan älyttömän kova molemmilla.

Keskiviikkona jäljet meni paremmin. Molemmilla n. 500 m, useita kulmia, Janella myös teräviä. Jane meni normaaliin melko vauhdikkaaseen tyyliinsä, mutta mitään ongelmia ei ollut kulmissä eikä kapuloilla. Alku oli vähän suheroa ja Jane otti takajäljen. Jekun jäljellä oli paljon ojan ylityksiä, ensimmäinen heti janalla. Tämä tuotti vaikeuksia ja alku oli melkoista hakuammuntaa. Jekkukin otti takajäljen ja koska en ollut muistanut kysyä kumpaan suuntaan jälki lähtee, käytiin sitten tiellä kääntymässä. Tässä vaiheessa Jekku oli jo aika epävarma, mutta kun minulta ei kertakaikkiaan tullut mitään apuja, niin loppujen lopuksi se nappasi jäljen ja lähti menemään. Ensimmäisen kepin jälkeen tyyli muuttui varmemmaksi ja koko loppujälki oli mahottoman hieno. Jälki oli melko vaikea, paljon ojia ja mutaisessa kohdassa huomasin että sitä on kulkenut myös poro. Hirveän hyvä treeni Jekulle, joka selvitti tuon moitteettomasti ja nosti kaikki kapulat. Itsetunto tuntui kasvavan jäljen aikana ihan miehen mittoihin ja tyytyväisinä tultiin molemmat autolle. Lisää vain tällaisia jälkiä. Ja molemmille koirille janatreeniä

Esineruutua treenattiin Jekun kanssa tiistaina ja keskiviikkona. Näissä ei mitään ongelmaa. 3 esinettä nousi parissa minuutissa melko mallikelpoisen työskentelyn tuloksena. Jekku keskittyy nyt todella hyvin ja etsii rauhassa vaikkakin salamoita ja kipinöitä sinkoilikin. Tarkoitan siis että ei Jekku sairas ole, vaikka tällä viikolla se on todellakin ollut omalla tavallaan rauhallinen. Säpäkästi se etsii, mutta nenä auki keskittyneenä ja bongaa esineet täydessä vauhdissa ohi juostessaan. Jekku on ollut todella mainiossa vireessä.

Tiistaina ja torstaina myös tottisteltiin, ei siinäkään ollut mitään varsinaista vikaa. Seuraaminen oli aika tuskallisen painavaa, mutta se menee yli-innokkuuden ja liian vähän treenaamisen piikkiin. Kaikki jäävät onnistui hyvin, luoksetulo oli vauhdikas ja lähes aina tuli loppuun asti vauhdilla, suoraan ja ilman törmäystä. Ja ihan hirveä motivaatio taas kun sai pitkästä aikaa tottistella. Jekun lempilaji kun tuntuu olevan seuraaminen. Palkkasin melkein ainoastaan rauhallisesti makupaloilla ja vire pysyi sopivana.

Tänään sitten oli hakutreenit Norvajärvellä. Lämpötila oli 25-26 astetta ja treeneissä hikoili niin koirat, ohjaajat kuin maalimiehetkin. Kaksi ensimmäistä maalimiestä pressun alla 50-60 metrissä. Jekku eteni ihan hyvin suoraan ja syvälle, kummallakin normaali ilmaisu. Meni todella hyvin. Tyhjä pisto oli vähän huono, Jekku  meinasi kaartaa liian aikaisin, mutta korjasi kuitenkin syvemmälle jossa sitten kääntyi väärään suuntaan ja työskenteli taaksepäin. Otin tyhjän turhan lähellä ensimmäistä piiloa ja meidän paluujäljetkin varmaan haisi siellä houkuttelevasti. Viimeinen maalimies oli sitten suhteellisen lähellä keskilinjaa suorapalkan kanssa. Tämä meni oikein hyvin. Jekku oli jälleen oikein hyvässä vireessä, ei mitään ylimääräistä sekoilua, nenä oli auki ja poika tiesi tarkkaan mitä teki. Tällaisen koiran kanssa on sitten niin kiva harrastaa... Treeneistä ajelin vielä Metlalle hakemaan töihin unohtunutta kännykkääni ja uitin samalla koirat. Freesien koirien (ja Janen vaativan yninän) myötä päätin jatkaa vielä vähän treenejä. Ajettiin sitten vielä mäntyvaaraan jossa otin molemmille esineruudun ja pudonneen esineen noudon. 3 esinettä nousi molemmilla ongelmitta "puolikkaasta" kisaruudusta. Janelle tallasin vain ruudun reunat ja heittelin esineet taakse, keskelle ja eteen. Jekulle tallottiin ruutu, kummallakaan ei ollut mitään jäljestysmeininkiä joten hyvällä mallilla tämäkin. Jekun kanssa merkattiin pudonneen esineen rata ja otin muutaman hanskan tuonnin 20-40 m etäisyyksillä. Jekku lähti hyvin ilman sen kummempia apuja, mutta vähän vielä on epävarmuutta menossa. Jekku lähti vaudilla, mutta vilkuili taakseen ikäänkuin varmistellakseen tekeekö oikein. Kun en puhunut mitään, niin eteni kohtuullisesti ja esineen haistettuaan otti sen ja toi vauhdilla. Ei muuta kuin lisää treeniä. Janella otin ensimmäisen kerran voittajaluokan matkan  ja se meni kerrassaan loistavasti. Tämä tuntuu olevan Janen suosikkilaji ja meno oli varmaa ja vauhdikasta.