Piti kirjoittaa torstain ja perjantain hakutreeneistä, mutta taitaakin tulla sairasraportti. Perjantain hakutreeni loppui nimittäin siihen että Jekkua sattui ja eläinlääkäriä soiteltiin apuun . Hakutreenit menivät molempina päivinä aika saman kaavan mukaan. Intoa oli enemmän kuin (järkeä) tarpeeksi, mutta  suurimmaksi osaksi meni ok. Tosin, molempina päivinä Jekku teki valeilmaisun radan alussa oikealla puolella suunnilleen samassa kohdassa . Alue on radan helpointa avonaista maastoa, joten selvästi se itse alue nyt aiheuttaa jotain painetta. Torstaina epäilin syyksi virettä, joka jäi vähän liian hätäisten alkurutiinien takia liian korkeaksi. Jekku sähelsi ja keskittyi huonosti ja tuntui että jalat juoksi nopeammin kuin järki. Ajattelin että se nyt oli vain sellainen vahinko,  enkä ottanut tuota kovin vakavasti. Varsinkaan kun seuraavan, pressun alla olleen maalimiehen Jekku oli käynyt tarkistamassa 2 kertaan.  Mutta perjantaina teki valeen samaan kohtaan. Tällä kertaa otin Jekun niin aikaisin autosta että se ehti jo vähän kyllästyä eikä kierroksia ollut ollenkaan liikaa. Samalla tavoin kuin torstaina se ei tuossa yhdessä kohdassa meinannut upota pistolla ja käyttäytyi jotenkin omituisesti. Juoksi 10 m ja jäi seisomaan kuin joku elävä kysymysmerkki ikään kuin miettien että mitä nyt tekisi. Ja turvautui sitten tuohon tuttiin. En ymmärrä että miten se muualla radalla teki ihan ok pistoja, mutta tuossa yhdessä kohdassa ei voinut edetä ja meni jonkinmoiseen paineeseen. Ennen tätä ei kumpanakaan päivänä tapahtunut mitään poikkeavaa. Ainoa asia oli, että kutsuin sen pistolta pois kun se teki sellaisen lyhyen kaaren, ei mitään kunnon pistoa. Voi olla että perjantaina käytös johtui siitä että torstaina sattui siinä moga. Mutta saattoi se paine olla peräisin 3 treenin takaakin kun noilla main oli se sählinki kun haetutin maalimiestä 5 kertaa kohdasta missä sitä ei ollut. Tai sitten supikoira, joka tuolla on myös nähty. En tosin oikein usko että Jekku supikoiraa pelkää kun se on yleensä vain innoissaan jos semmoiseen törmää. No tiedä häntä. Jotain tuossa on tapahtunut ja se kummittelee mielessä edelleen.

Pyysin sitten Lauraa menemään vielä lopuksi piiloon tuohon ongelmakohtaan. Tämä meni ihan hyvin ja Laura kehui ja suorapalkkasi täydestä sydämestä ja leikki vielä pallon kanssa. Olin jo tyytyväisenä menossa kohti tavaroita ja autoa kun kuulin Jekun huutavan. Jekku huusi kuin syötävä ja vasen etujalka sojotti suorana vähän kumman näköisesti. Ehdin miettiä että onko olkapää sijoiltaan. Kun pääsin Jekun luo, koipi oli suora, mutta ei sijoiltaan. Jekku oli tavoitellut palloa ja kierähtänyt ympäri joten etujalkaan tuli todennäköisesti kiertolliike, joka aiheutti äkillisen kovan kivun. Hetken siinä pähkäiltiin ja tunnettiin olomme vähän epätoivoisiksi kun mietittiin miten saadaan Jekku autoon. Normaalisti kyllä kantaisin sen, mutta kun jalka ei kestänyt ollenkaan otetta kainalon alta tai läheltä. Hirvitti kun koira huusi sillä lailla ja ehdin jo pelätä että on vaikka mitä mennyt rikki.  Loppujen lopuksi Lauran kanssa saatiin Jekku kannettua autoon ja soiteltiin päivystäviä eläinlääkäreitä läpi. Ranualla oli lähin päivystävä joka kuitenkin kehotti soittamaan Ouluun, jossa voitaisiin kuvata. Soitin Ouluun jossa kehotettiin antamaan särkylääkettä ja tuomaan seuraavana päivänä. Jekku rauhottui automatkalla kotiin ja oli yllättävän normaali kotona. Heilutti häntää ja hymyili vaikka kulki 3 jalalla. Vasen etujalka ei koskenut lattiaan missään vaiheessa. Yöllä nukkui mutta aamulla vinkaisi kun jalka osui lattiaan. Päätin sitten ajaa Ouluun jotta saataisiin varmuus ettei ole mitään murtumaa ja kenties asiantuntevampi lääkäri voisi tutkia nivelsiteet, jänteet yms.

Oulussa olitiin puoli kahdelta ja kuudelta päästiin kotimatkalle. Reilu 2 tuntia odotettiin vuoroamme vaikka vastaanotolla ei nyt mitään varsinaista ruuhkaa ollutkaan. Hieman huvittuneena kuuntelin muiden potilaiden omistajien valitusta siitä kun ei ole kuin yksi päivystävä (pieneläin) eläinlääkäri ja tällai pitää odottaa. Kun ei heidän koirillaan nyt edes mitään akuuttia hätää ollut. Olisivat onnellisia että on edes yksi eläinlääkäri omassa kaupungissa. Ja hienot tilat ja kuvauslaitteet. 230 km suuntaansa ei minusta tuntunut missään eikä siinä nyt parin tunnin odottelukaan paljoa haitannut. Eläinlääkäri oli melko verkkainen toimissaan mutta tutki sitten Jekunkin huolella. Jalka kuvattiin olkapäästä varpaisiin, eikä niissä näkynyt murtumaa tai muuta hälyttävää. Olkanivel oli löysän näköinen ja tuntuinen, joten vamma paikallistui olkaniveleen. Kenties se olikin käynyt sijoiltaan ja niveltä tukevat lihakset ja/tai jänteet oli revähtäny. Jänne oli ehjä, tai ei ainakaan täysin poikki. Jekku sai kipulääkepiikin ja mukaan saatiin nestemäistä Tramalia. Vasta tänään rupesin lukemaan mitä tuo lääke on. Jekku nimittäin lähinnä nukkui ja joi. Illalla seisoi ja huojui pää ihan pöllyssä. Arvelin että se johtui rauhoituksesta, mutta saattoi se olla tuon kipulääkkenkin vaikutusta. Huonovointisuuttakin tais lääke aiheuttaa kun lattialle ilmestyi valtava kuolalammikko .  En sitten aamun jälkeen antanut enää tramalia vaan hain apteekista rimadylit. Olisihan se helppo pitää Jekku levossa jos se vaan nukkuisi huonovointisena pönttö sekaisin, mutta ehkä tuo on kuitenkin turhan tujua ainetta. Tramal on morfiiinijohdannainen joka saattaa aiheuttaa kaikenlaista sivuoiretta huonovointisuudesta hallusinaatioihin. Illalla Jekku oli sitä mieltä että vois jo vaikka pistää juoksuksi ja piti laittaa se hihnaan pissalenkillä. Yrittää jo vähän astua jalalla joten eiköhän tuo tuosta tokene. Huomenna tulee fysioterapeutti Janea käsittelemään, joten taitaa saada toisenkin potilaan tutkittavaksi.

Eläinlääkärin odotushuoneessa Jekkua luultiin pennuksi. Chihuahuan omistaja oli sitä mieltä että hänen koira ei rähjää Jekulle koska ymmärtää että se on pentu Jekku muistuttaa tällä hetkellä ylikasvanutta pentua, joten ei se ole ihme jos chihuahuatkin erehtyy. Karva on pehmeetä ja hassun näköistä höttöä. Tolleriuros ei sen sijaan erehtynyt vaan ampaisi omistajiltaan irti ja tuli Jekun päälle kun oltiin kävelemässä tutkimushuoneeseen. Jekku oli kerrankin järkevä ja tajusi olevansa heikoilla kipeän jalkansa kanssa. Ei tullut tappelua vaan Jekku luikahti avoinaisesta ovesta tutkimushuoneeseen pakoon.  Minulla vähän kyllä pulssi nousi kun näin sen uroksen tulevan.  Mutta tänä viikonloppuna selvittiin säikähdyksellä, useampaankin kertaan. Kiitos hakuryhmälle ja muille ystäville huolehtimisesta, neuvoista ja tsempityksistä!!! Jekulta jää nyt pk-kokeet väliin, mutta eiköhän Jekku muutaman viikon päästä ole taas mukana treeneissä.