Etelänloma on ohi ja palattiin kotiin kamalan myrskyn saattelemina sunnuntaina. Nyt sitten odotellaan että Rovaniemelläkin lumet sulaisi ja päästäisiin jatkamaan hyvin alkanutta jälkitreeniä. Kurussa tein Jekulle 3 ja Janelle 2 jälkeä, molemmille 3 esineruutua ja yhdet hakutreenitkin saatiin pystyyn kun laitettiin mummu maalimieheksi. Jäljet menivät oikein hyvin, huomasin että Jekustakin on tullut jälkikoira! Viimeisen jäljen tein outoon maastoon samalla kun kävin Kurussa kauppareissulla. Minulla ei tietenkään tullut kreppejä mukaan ja onnistuin sekoittamaan jäljen aloituskohdan. Lähetin Jekun kallellaan olevan puun luota jonka olin mukamas merkannut janaksi, mutta en havainnut että siinä oli lähekkäin 2 samalla tavalla kallellaan olevaa puuta. No tulin sitten lähettäneeksi Jekun väärältä puulta eikä siitä "janalta" lähtenyt jälkeä laisinkaan. Olin onneksi merkannut jäljen GPS:ään (jota en huomannut tietenkään tarkistaa ennen janalähetystä) joten ei kun lähdettiin pienen alkusähläilyn jälkeen etsimään oikeaa janaa. Tämä oli oikein hyvä harjoitus koska a) opinpahan merkkaamaan janan ensi kerralla ja b) huomasin että Jekku ei ottanut mitään paineita tästä hölmöilystä vaan kun viimein törmäsimme jälkeen, se lähti varmasti ja epäröimättä ilman eri käskyä sitä ajamaan. Hyvä tietää... kokeessahan voi tulla kaikenlaista eteen joten hyvä totuttaa koira siihen että kaikenlaisen säätämisen ja sähläämisenkin jälkeenkin voi lähteä muina miehinä jäljestämään. Samainen jälki ajautui lähes umpikujaan kun melko alkuvaiheessa eteen tuli kivilouhos toiselle ja äkkijyrkkä kallioseinämä toiselle puolelle. Kallioseinämän jälkeen tultiin maantien reunaan joten päätin vaihtaa tien toiselle puolelle ja samalla kokeilla miten Jekulta sujuu tien ylitys. Ja hyvinhän se sujui; Jekku jäljesti asfaltin reunaan, jossa se nosti hieman nokkaansa ja otti ilmavainulla jäljen tien toiselta puolelta. Ylitettiin asfalttiosuus vähän ilmavainuisesti, mutta jäljestys jatkui taas oikein mallikkaasti tien toisella puolella. Täällä metsä muuttui rankaviidakoksi jossa minulla tuli vaikeuksia. Jouduin päästämään liinasta moneen kertaan irti ja välillä huutelemaan "odota" Jekulle kun kompuroin siellä risukossa. Tämä ei aiheuttanut ongelmaa kuten viime kesänä, jolloin liinasta irroittaminen sai jälkikoiran katoamaan kauas horisonttiin, josta se kyllä kutsusta palasi, mutta  unohti samalla mitä oli alunperin tekemässä. Nyt Jekku odotti ja jatkoi luvan saatuaan keskittynyttä jäljestystä. Maasto oli rankkaa (puun raatoja kaadettuna sikin sokin) ja päästin suosista liinasta irti viimeisessä rinteessä. Näköyhteys kukkulan päälle kiivenneeseen Jekkuun meni hetkeksi, mutta kun sain punnerrettua itseni rinnettä ylös, näin Jekun istuvan ja odottavan minua jäljellä. Voi mikä viisas koira!

Muutama kuva viime viikolta, hammaskalustoa esiteltiin vähän puolin ja toisin:

Tai sit näytettiin muutan vaan ihan älyttömän hölmöiltä...

Jane ihmettelee avantoa, jäät kestivät vielä Näsijärvellä kulkua

Tänään käytiin Tassuvaarassa tottistelemassa. Janen kanssa on työn alla käännökset, joissa se tahtoo vähän seilata ja vire tippua. Ei olla niitä erityisemmnin treenattu ja olen varmaan joskus astunut varpaille kun erityisesti vasemmalle kääntyminen aiheuttaa pienen kontaktin herpaantumisen kun Jane aavistuksen verran väistää minua.  Tehtiin käännöksiä naksun kanssa niin että naksautin kun paikka ja kontakti oli hyvät. Tää rupesi heti tehoamaan ja Jane oli muutenkin oikein hyvässä vireessä. Pitkästä aikaa heittelin sille palloa sillä tassut näyttää tällä hetkellä oikein hyviltä ja kenttä oli sulanut joten ruohikossa oli pehmeä askeltaa. Oikean etutassun anturoiden väleissä oli sitkeät haavat, jotka näyttää nyt viimein parantuneen. Patukan revitys on tällä hetkellä tauolla sillä rupesin epäilemään että Janen lohjennut poskihammas vaivaa sitä eikä patukassa roikkuminen välttämättä tunnu mukavalta. Poskihampaasta lohkesi iso pala yli vuosi sitten. Hammasta ei poistettu vaikka todennäköisesti olisi pitänyt sillä hampaassa on ydin näkyvissä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että hammas paranee itsestään, mutta nyt olen lukenut asiantuntijoiden mielipiteitä, että tuommoiset on aina poistettava tai juurihoidettava kroonisen kivun ja tulehdusvaaran poistamiseksi. Hammaslääkäri on nyt tilattuna, hammas poistetaan 4.5. ja siihen asti ja vähän sen jälkeenkin olen vähän varovainen repimisleikkien kanssa.