Helatorstaina käväistiin hakukokeessa Janen kanssa. Ilmoitin kokeeseen alunperin Jekun, mutta koska Jekku ei ollut..hmmm... aivan kisakunnossa, niin vaihdoin koiran Janeen. Kello soitti klo 4 aamulla jolloin myös mietin vakavasti touhun mielekkyyttä sekä omaa mielenterveyttäni. Takana oli järjettömän kiireinen ja stressaava työviikko, tai siis 3-päiväinen ja koska kokeesta oli määrä siirtyä suoraan Vaalaan belgileirille, meni pakkaamisten kanssa pitkälle yöhön .

Koepaikkana oli koulun urheilukenttä jossain Oulun liepeillä. Aloitettiin hakuosuudella , joka meni aika lailla vanhaan malliin. Ohjaaja oli jähmeän kankea (=jännitti), Jane ihmetteli ohjaajan jäykistelyä ja teki ensin huonoja pistoja. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin työskentely oli välillä ihan hyvääkin.   Hakurata oli kummallisen kiemurteleva ja keskilinja kaarsi keskivaiheilla voimakkaasti vasempaan. Kaarroksen jälkeen oli maalimies takalinjalla. Tuuli oli voimistunut ja Jane sai tästä hajun paljon ennen kaarrosta, ilmaisi ja näytti sen. Kun kaarroksen jälkeen lähetin sen piilon kohdalla pistolle, tuli Jane pistolta rulla suussa. Arvasin että Jane ilmaisi samaa piiloa mistä se oli nostanut jo maalimiehen ja ilmoitin tuomarille että en hyväksy ilmaisua (kysäisin samalla että olihan piilo varmasti jätetty auki, kuulemma oli). No niin tai näin, en hyväksynyt ilmaisua ja matka jatkui. Kolmannenkin maalimiehen Jane ilmaisi todella kaukaa, mutta minkäs teet, kun tuuli voimakkaasti siltä suunnalta. Annoin Janen tarkoituksella työskennellä, enkä kovin hätäisesti huudellut sitä pois kun yleensä olen saanut noottia siitä että turhan hätäisesti huudan koiran takaisin keskilinjalle.  Hakuosuudesta tuli pisteitä 163p. Työskentelystä vähennettiin 7 p alun lyhyistä pistoista sekä "valeilmaisusta". Kyseessähän ei kuitenkaan ollut valeilmaisu, koska en sitä hyväksynyt ja tästä ei kai olisi pitänyt rokottaa. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen tähänkin.

Esineruutuun mentiin huomattavasti rennommissa tunnelmissa ja tämä näkyi. Kaikki esineet nousi melko nopeasti, pisteitä 30 p.

Tottelevaisuusosioon ajettiin taas koulun kentälle. Juuri ennen kuin meidän oli määrä mennä tottisosuutta suorittamaan, totesin että auton avaimet eivät ole taskuissani. Pari minuuttia etsin niitä  autosta (auton ovet  oli sentään auki), mutta sitten piti jo kiiruhtaa tottisosuudelle. Tottis meni kohtuullisesti vaikka ajatukset tahtoivat olla auton avaimissa. Seuraaminen olisi saanut olla tiiviimpää, liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi ja hyppynoudossa Jane tuli todella vinoon ja luovutus oli vinosti. Vähän joka liike olisi saanut olla nopeampi tai energisempi. Eteenmeno oli nappiin (olisi tietenkin saanut olla energisempi, mutta Janelle tuo oli aika nappisuoritus). Pisteitä kuitenkin 90 p.

Tottiksen jälkeen kiiruhdin takaisin auton avaimia etsimään. Käänsin auton ylösalaisin, mutta avainta ei löytynyt. Kävin kävelemässä koirien kanssa kaikki paikat missä olin kulkenut (harvinaisen pitkällä kyllä Jekun kanssa kävinkin ja tietenkin varvikkoisessa metssässä...) Avainta ei löytynyt vaikka auto ja lähimaasto tutkittiin  moneen kertaan ja useampi ihminen sitä etsi. Tais autossa käydä yksi rottweilerkin etsimässä. Heh-heh, olin jo ennestään myöhässä, kun piti Laura ja Cara hakea Vaalan asemalta ja osa Lauran tavaroistakin oli minun autossa. Kaikenlaisia ideoita siinä sitten tuli ja soitin ainakin 7 kertaa 020202:een, jossa näköjään oikeasti osataan neuvoa. Mutta loppujen lopuksi kävi selväksi, että auton hinauttaminen Rovaniemelle ei tule kyseeseen (vakutuusyhtiö ei suostunut korvaamaan), poliisi, hinausfirma tai VW eivät pysty autoa käynnistämään ilman avainta mutta VW hätäpäivystys osasi kuitenkin neuvoa miten auton ovet saa lukkoon. No ei auttanut muu kuin lähteä junalla Rovaniemelle hakemaan avaimia ja tukeutua ystävän apuun. Katri heitti meidät perjantaina takaisin Ouluun vara-avaimen kanssa, Kiitos!. Perjantaina koko härdelli nauratti kamalasti, vaikka se torstaina lähinnä itketti.

Kisat voitti Janen velipuoli Konna! Onnea Marikalle ja Konnalle Jane oli toinen 1-tuloksella ja 283 pisteellä.