Sen tässä ainakin oppii, että koiran saa motivoitua tekemään ikävämpiäkin hommia  3-4 viikon treenitauolla. Metallikapula on nyt molempien mielestä aivan ihqu Talvella se oli vielä kamala ällötys, mutta kun 3 viikkoa ei ole muuta kuin hihnassa lenkkeilyä ja sitten kaivetaan metallikapula esiin (eikä edelleen paljoa muuta tehdä) niin avot, metallinouto on parasta mitä elämällä on tarjota. Tunnarikapulatkin on kaivettu esiin ja ne onnistuu Jekulla hyvin, mutta Jane taantui jostain syystä takaisin alkupisteeseen ja tuo taas ihan mitä vain sattuu eteen osumaan. Jekku sen sijaan oppi 3 kerralla homman idean. En oikein ymmärrä kyllä tätä. Tunnari vaikuttaisi ihan Janen lajilta, mutta itseasiassa meidän säheltäjä-Jekku onkin tässä varsinainen luonnonlahjakkuus. Tai siltä se tällä hetkellä vaikuttaa. Ihan hämmästyttää katsoa kun Jekku haistelee joka kapulan läpi ja tuo sitten oikean. Jekussa taitaa olla piileviä kykyjä enemmän kuin ymmärrämmekään.

Tänään käytiin jäljestämässä Vennivaarassa Hannan ja Velhon kanssa. Hanna teki kivan jäljen Janelle. Pituutta oli varmaan vajaa kilsa ja kulmia vaikka kuinka monta. Ennen Janen jälkeä Velho ajoi 2 jälkeä (ja oli tosi haka) ja Jekku ajoi makupalajäljen, jonne oli jätetty froliceja ja yksi rasiallinen herkkua + 4 keppiä. Kivaahan se oli kuin mikä. Jekulla ei missään vaiheessa täpinä hiipunut vaan alusta loppuun jäljellä oli sellainen JEEEEEEEEEE!!!! !!!  tunnelma. Hassu koira. Täytyy yrittää tehdä nyt paljon jälkiä Jekulle  ennen lumen tuloa. Luulen että se on ihan sopivaa treeniä olkapäällekin, sitähän pitää liikuttaa, mutta kaikenlaisia ääriasentoja pitää varoa. Makupaloja pitää kyllä ainakin nyt alkuun kyllvää jäljelle että saan pidettyä vauhdin rauhallisena ilman että pitää kaikin voimin jarrutella. Semmoinen neliveto rynniminen ei välttämättä ole parasta olkapääjumppaa. Janen jälki meni myös hyvin. Janella oli vähän samanlaiset täpinät ja aika vauhdilla se jälkeä tohotti. Melko alussa sattui pieni moga kun Jane mennä tohotti häntä vispaten jälkeä ja yks-kaks muuttui epävarmaksi. Vilkaisi minua, mutta jatkoi sitten suoraan ja jatkoi taas jäljen ajoa melkein hiekkakuopan reunalle kunnes Hanna totesi että ollaan menty aika lailla kulmasta ohi. Tässä kävi ehkä niin, että Jane vaihtoi jälkeä. Voisin kuvitella että Jane ajoi ensin Hannan jälkeä, mutta osui harhajäljelle ja huomasi että jälki on vaihtunut ja siitä hetkellinen epävarmuus. Jane oli kumman oloinen, melkein kuin olisi ollut vähän nolostunut ja ehdin kyllä vähän ihmetellä  että mikä sille tuli. Kun minä vaan "kehotin" (ruumiinkielellä) jatkamaan niin Jane jatkoi ja mennä tohotti väärää jälkeä samalla innolla. Jos olisin ollut yksin, niin en olisi tietenkään tajunnut että ollaan väärällä jäljellä, mutta nyt käännyttiin takaisin, tultiin soramontun reunalta vähän takaisin päin ja Jane nappasi kohta taas Hannan jäljen. Oikeastaan aika mielenkiintoinen kokemus, Janea oli tänään aivan äärettömän helppo lukea kun se oli niin innoissaan kun viimein pääsi jotain tekemään. Väärä jälki kulki todennäköisesti hyvin lähellä Hannan jälkeä ja samaan suuntaan, koska vielä kulmassa Jane jäljesti hyvin ja epävarmuus tuli kesken suoran. Loppu sujui varsin mallikkaasti, joskin vähän turhan reipasta vauhtia. Kaikki kepit kuitenkin nousi. Pitääpä vasiten harjoitella noita harhajälkiä. Muistui mieleeni jälki mikä tehtiin juhannuksena Pepille, jossa hetken matkaa kuljettiin Penan kanssa vierekkäin. Semmoinen on tilauksessa Janellekin.

Sunnuntaina otetaan uusiksi. Huomenna Jane hakuilee Rakkapalojen maastossa ja eiköhän sieltä löydy Jekullekin jälkimaastoa.