Maanantaina alkoi keittiöremontti, jota edelsi viikon mittainen suunnittelu-, tyhjennys-, raivaus- ja paniikoimisvaihe ja koirille jäi todella vähän aikaa. Viikko meni sitten remontin parissa, kun piti vielä käydä valitsemassa kaakeleita, laminaattia, maalia sun muuta. Ja miksi niitä on niin monenlaisia??? Päätösten tekeminen on minulle ihan riittävän vaikeaa, mutta mahdottomaksi se menee kun vaihtoehtoja on triljoona. Lisäksi olen toiminut remonttireiskan juoksupoikana ja asioinut tiuhaan mm sähköliikkeessä. Tiuhaan lähinnä siitä, että ensimmäisellä kerralla tuon yleensä vääränlaisia värkkejä. Liittimiä ja jakorasioitakin on niin tuhannen montaa sorttia. No oppia ikä kaikki ja jokainen remontti myös. Alkuhämmästyksen jälkeen koirat sopeutuivat mutkattomasti elämään työmaalla. Oleilevat yläkerrassa portin takana kun keittiössä sirkkeli soi ja naulapyssy paukkuu ja minä olen töissä remonttia paossa. Hyvin menee tai ainakin siltä vaikuttaa; torstainakin tulin kesken päivän kotiin ja löysin koirat nukkumassa sängystäni vaikka keittiössä oli seinien hiominen menossa. Yläkerta on täynnä keittiön tavaroita (miten niihin kaappeihin onkin mahtunut niin paljon...) ja olohuone keittiön tulevia kaappeja. Tavarat on hukassa ja illallinen koostuu lähinnä koti-pizzasta, mutta remontti edistyy hyvin ja viikon päästä saatan jo kokkailla uudessa keittiössäni

Koirat ei ole tehneet mitään pariin viikkoon. Metsälenkillä olen yrittänyt käydä joka ilta, mutta treeni-intoa  tai -aikaa ei ole ollut yhtään. Sää on ollut ihan sanoinkuvaamaton. Vuoropäivinä tulee lunta/räntää ja vettä. Keli on koko ajan kamala: jäätä, vettä, loskaa, räntää, liukasta, rapasta, kurasta ja märkää. Ja PIMEETÄ, todella pimeetä. Koiria ei rapakeli tai pimeys tunnun haittaavan vaan kaahaavat metsässä loska roiskuen niin kuin aina. Jekun kanssa olen ottanut sisällä vähän kapulan ja kaikennäköisten esineiden pitämistä ja nostoa. Kotona onnistuu hyvin, ote on parantunut huomattavasti ja nostaminen tapahtuu pääasiassa ilman pureskelua ja pyörittelyä. Pieniä pehmeitä esineitä Jekku meinaa vielä pureskella, mutta heti kun se katsahtaa minua, pureskelu loppuu ja euat puree tiukasti kiinni. Että kyllä se osaa kun vaan muistaa