Vuosi on vaihtunut ja kaikenlaisia uudenvuoden "lupauksia" tai lähinnä suunnitelmia on taas tehty. Ei mitään kovin vakavaa, mutta kuntoa aijomme kohottaa sekä koirat että minä. Sitä varten ostin uudet maastosuksetkin, joita on kokeiltu nyt lähijängällä pariin kertaan. Vuoden ensimmäinen aamulenkkikin tehtiin sukset jalassa. Lunta on edelleen tosi vähän, joten latuja ei ole meidän nurkille vielä tehty, mutta jängällä pystyy ihan mukavasti hiihtämään maastosuksilla ja koirillekin on sopiva keli juosta umpihangessa. Oikeastaan nautin siitä että on vähän lunta ja pystyy kulkemaan metsässä. Tosihiihtäjien mieleen tämä lumitilanne ei varmasti ole.

Joulu meni kovassa pakkasessa Ähtärissä. Koirilla oli mennyt sukulaistensa luona ihan mukavasti ja molemmissa paikoissa vakuuteltiin, että ylimääräinen jouluvieras oli ollut vaivaton. Jekku oli ollut tyttöjen melko kovassa komennossa, mutta Jekkuhan on kyllä tottunut naisten määräilyyn, joten olo oli varmasti ollut ihan kotoisa. Jane oli ujostellut isoa laumaa ensimmäisen illan, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Jane oli kuulemma osannut olla hyvin laumassa, nöyrästi  ja kaikinpuolin sopuisasti. Picardien paimenkoira Reinoon Jane oli erityisen  ihastunut  ja saanut hieman hämminkiäkin aikaan naisellisten kiljahteluittensa kanssa. Osa laumasta kun oli luullut että Janella on joku hätänä kun sillä lailla kiljahteli. Kiitos vielä Karo ja Tiina & Kaarina!!! 

Heti joulun jälkeen ajoimme Valkeajärvelle, Kolarin ja Muonion rajamaille, jossa mökkeilimme ja hiihdimme 3 päivää. Ensimmäisenä päivänä koirat pääsivät vain Valkeajärven jäälle kun me hiihdimme järveä kiertävää latua ja tämän jälkeen suuntasimme Ylläkselle hiihtämään. Keskiviikkona pakkanen paukkui 35 pakkasasteessa ja hiihtäminen jäi yritykseksi. Torstaina sitten kävimme katsomassa koko porukalla Lapin helvettiä eli Pakasaivoa. Ajoimme niin pitkälle kuin uskalsimme auraamatonta tietä ja hiihdimme loput 7.5 km suuntaansa. Pakasaivo on syvä rotkojärvi, saivo, jonka pohjassa saamelaisen uskomuksen mukaan asuu kuoleman jälkeinen saivokansa. Mielenkiintoinen paikka, joka tosin on kesällä mielestäni hienompi kuin pilvisessä talvisäässä. Koirat juoksi edestakaisin välissämme ja vällillä vähän porojenkin perässä. Erityisesti Jane oli aivan innoissaan ja sille kertyikin meistä kaikista eniten kilometrejä. Molemmat koirat tuntuu olevan hyvässä kunnossa nyt, ei merkkiä ontumisista, loukkaantumisista tai lihasjumeistakaan.

Kovassa pakkasessa menee koko koira kuuraan

Jekkua kiinnosti Eskon videokamerassa oleva karvalelu (=mikrofoni)

Jane vauhdissa Valkeajärven jäällä

Loppiaisen poika Jekku täytti 5 vuotta. Niin se aika vaan menee, eikä enää oikein voi puolustella Jekun hönöilyä sillä että se on niin nuori. Pitää keksiä muita selityksiä... Tosiasiassa Jekku käyttäytyy nykyään tosi fiksusti paljon paaljon useammin kuin hölmösti. Jekku on aikuistunut ja on nykyään kauhean mukava kaveri. Olen itse oppinut aivan valtavan paljon näiden lähes 5 vuoden aikana ja ymmärtänyt miten tuommoisen temperamenttisen belgi-pojan kanssa pitää elää. Jekun ollessa pahimmassa murrosiässä, oli päiviä että olisin halunnut lähettää sen paluupostissa takaisin, mutta enää en luopuisi mistään hinnasta tuosta mahtavasta kaverista  Jekun synttäreiden kunniaksi käytiin pitkällä lenkillä Vennivaarassa ja kokeiltiin ekaa kertaa myös potkukelkkaa. Vennivaaran tie oli loistokunnossa potkurointia varten, sopivan jäinen ja liukas. Aamupäivältä oli kauniin värinen taivas ja siitä muutama kuva. 

Päivänsänkari tammikuun auringossa

Janekin poseeraa

Vuoden vaihteessa ruukataan kerrata menneen vuoden tapahtumia ja suunnitella tulevaa. Meikäläisten kohdalla vuosi oli koetulosten osalta laiha. Jane ja Jekku kävi yhteensä vain 3 kokeessa. Helmikuussa molemmat kävivät tokokokeissa, joissa Janella ei oiken avoin luokka sujunut (2-tulos), mutta Jekulle saatiin TK1. Kesäkuussa Jekku kävi Hämeenkyrössä avoimen luokan jälkikokeen, josta sai tuloksen. Tämän jälkeen alkoi sitten ontumiset ja minun työkiireet. Heinä-elokuu meni minun osalta lukuisissa työreissuissa ja kiireessä. Jane ontui heinäkuun jännetuppitulehdustaan, minkä vuoksi suunnitellut tunturivaelluksetkaan ei toteutuneet. Elokuun Amerikan matkan takia jäi parit pk-kokeet käymättä ja syys-lokakuun kokeet tyssäsivät sitten Jekun loukkaantumiseen. Syksy oli sitten varsin tylsää Jekun sairaslomaillessa, mutta alkutalvena virkistyimme kun päästiin taas metsälenkeille ja Jekun olkapää näytti paranevan. Nyt uskaltaisin väittää että Jekku on täysin tervekoipinen koira, joten ensi kesänä sitten uudella innolla ja entistä kovemmassa kunnossa kokeisiin . Sitä ennen olisi tarkoitus käydä muutamat tokokokeet. Ainakin Jekun kanssa mennään tokokokeisiin Kemijärvelle ja Pelloon Helmikuussa.