Koirat sai viime viikolla Back on track  verkkoloimen, jonka ristimme kotoisasti verkkar(e)iksi. Moni on kehunut että BOT loimet auttaa lihasjumeihin ja selkäongelmiin, joten päätin sen hankkia Janen vanhuuden kankeuksia ja kolotuksia helpottamaan ja Jekun lapavamman paranemista nopeuttamaan. Ohutta verkkoloimea voi pitää sisälläkin ja pakkasilla paksumman manttelin alla. Jane ei oikein piittaa loimesta, mutta Jekun mielestä verkkoloimi oli älyttömän mukava ja piti sitä viime viikolla joka ilta. En tiedä oliko loimella mitään osuutta asiaan, mutta Jekun lapa alkaa olla kunnossa. Janen lonkat (lonkan koukistajat) sen sijaan on taas jumissa. Eilen käytiin Torniossa ja samalla reissulla vähän shoppailin Haaparannassa ja autossa istuskelu ei selvästi tehnyt Janen kinkuille hyvää. BOT verkkarit ja takki jäi tietenkin kotiin, olisi ehkä auttanut jos olisi ollut loimi autossa päällä. Illalla hieroin Janen molemmat puolet ja voi voi kun kinkut oli kovin jumissa. Tänäänkin vähän venyteltiin ja nyt  näytti paljon paremmalta. Meillä on Janen kanssa molemmilla nyt venyttelykuuri meneillään. Pitäisi muistaa joka ilta...

Jekun olkapää on parantunut mukavasti, oikeastaan olemme pikkuhiljaa palaamassa normaaliin elämään. Vielä tämän viikon Jekku oli hihnalenkityksellä, nyt viikonloppuna tosin päästin sitä jo vapaaksi lähimetsässä. Janenkin kanssa on jo saanut leikkiä ja pihalla olla vapaasti.  Viime viikolla Jekku kävi fysioterapeutin käsittelyssä Ullan vastaanotolla, Jekku rauhoitettiin kevyesti ja olkapää-lapa-rintalihakset käytiin tarkasti läpi. Samoin selkä. Selkä oli ihan kunnossa, lapa sen sijaan oli ihan kivikovassa spasmissa. Kainalossa oli vähän nestettä ja sen alkuperää Mika yritti selvittää, mutta mitään vammoja ei käsikopelolla löytynyt. Lapa aukesi käsittelyssä ja tämän jälkeen olkapään liikkeet oli normaalit. Mietittiin että olisikohan viime viikkojen jalan keventäminen ollut seurausta lavan ja muiden lihasten ylikuormituksesta kun Jekku on liikkunut olkapäätä varoen. Ja alan uskoa että näin on.  Fyssarikäsittelyn jälkeen ei ole ollut enää minkäänlaista ontumista, kainaloturvotus on hävinnyt  ja jalkaa kestää käännellä, väännellä ja hieroa. Sain ohjeet lavan alueen hieromiseen ja venyttämiseen, hieronnasta Jekku nauttii silmät kiinni, joten se selvästi tekee hyvää.  Vielä en uskalla antaa Jekun ihan vapaasti revitellä, mutta lenkkejä on pidennetty ja rasitusta lisätty jo aika roimasti, eikä vielä ole tuntunut missään Toivotaan että jatkuu näin.

Tällä viikolla on tokoiltu ahkerasti. Maksoin RKK:n hallimaksun ja on käyty jo useamman kerran hallilla treenaamassa. ON se vaan mukava paikka syyspimeällä ja pakkasilla. Lisäksi käytiin Torniossa TORKKin hallilla, jossa treffattiin myös Jekun Popa sisko sekä Paula.  Oli kiva nähdä Paulan ja Popan treeniä ja saada itsekin vähän vinkkejä uusien temppujen opettamiseen. Kiitos Pamulle neuvoista! Parin kuukauden treenaamattomuus on tehnyt tehtävänsä ja nyt on kauhea into päästä taas treenaamaan. Maastotreenit jää pikkuhiljaa tauolle, mutta tokoa aiomme hinkata läpi talven. Alkuvuodesta on kokeita Torniossa, Pellossa ja Kemijärellä. Tunnaria harjoiteltiin Jekun sairasloman aikaan paljon kotipihalla, nyt täytyy vain saada vielä rutiinia ja varmuutta siihen. Jekun kanssa rupesin jumppaamaan istu-seiso ja maahan- seiso kaukoja, siinä onkin vielä aika lailla työsarkaa. Ruutua olen ruvennut treenaamaan Janelle kanssa niin että vien ruutuun pallon,  mutta ollaan vielä niin alkutekijöissä, ettei Jane ymmärrä hommasta mitään muuta kuin pallon. En ole ihan varma että kannattaako tätä jatkaa näin. Janen silmät lukkiutuu palloon ja mieli menee sellaiseene "pallo-koomaan" että en tiedä havaitseeko se esim kulmamerkkejä ollenkaan. Vois olla nopeampi opettaa ilman näkyvillä olevaa palloa, esim kosketusalustalla. Mietintämyssyä päähän ja miettimään miten se kosketusalusta oikein toimisi.