Hakukausi pääsi vappuviikonloppuna täyteen vauhtiin ja nyt on treenailtu erilaisilla kokoonpanoilla pari kertaa viikossa. Jane on loistanut varmalla ja kohtuu innokkaalla työskentelyllään ja sen kanssa ei tarvitse paljoa muuta kuin pitää kuntoa, taitoa ja intoa yllä.

Jekku sen sijaan on varsinainen ongelmakimppu ja sen kanssa riittää haastetta useammallekin hakuporukalle . Ilmoitin sen kokeeseen (21.5.) ennen kuin oltiin otettu ensimmäistäkään treeniä tänä vuonna tai minä edes muistellut että mihin pisteeseen sitä viime syksynä jäätiinkään. Vappuna piti sitten ahnehtia kisamaista treeniä lukuisine tyhjineen ja siitä seurasi valeilmaisuja. Näitä kaikkien hakuohjaajien kauhuja,  joita toiset välttelee käyttämällä irtorullia, kun taas toiset - kuten minä- yrittää kaikin keinoin opettaa koiralle, että valeilmaiseminen nyt vaan on erittäin rumaa ja tuhmaa eikä sitä pidä tehdä, vaikka se rulla siinä kaulassa roikkuukin. Janen kanssa valeilmaisut työstettiin aikoinaan pois melko helposti. Treenien vaikeutuessa ja pienessä paineessa (kun mä nyt en vaan millään tuolta löydä ketään, mutta mamia pitäisi miellyttää rulla viemällä...) tuli Janellekin valeilmaisuja. Joskus jopa ajoin sen niihin tyhjillä, ihmisen hajuisilla piiloilla (jossain vaiheessa Jane otti herkästi rullan hajusta, tarkistamatta piiloa). Nämä jäivät melkein kerrasta pois, kun sanoin ei ja vähän toruin. Kerran tai pari lähetin Janen valeilmaisusta näytölle ja kun ei näytöltä löytynyt muuta kuin korkeintaan tyhjä pressu,  toruin tyhmästä teosta. Tämän jälkeen ei asiaan ole tarvinnut puuttua.  Jane tuntuu ymmärtävän asian aivan niin kuin se on.

Mutta Jekku...  Jekku on samalla tavalla (ja vähän enemmänkin) herkkä kuin Janekin ja paineesta silläkin valeilmaisut johtuu. Mutta kun se samalla on niin äärettömän vilkas ja päänupissa aivosolu heittää volttia äänennopeudella, niin tuntuu että en osaa mitenkään riittävän selkeästi ja oikea-aikaisesti kertoa sille mihin kohtaan olen sen touhuissa tyytymätön.  Vuosi sitten epäilin että Jekun kanssa tulee vielä ongelmia valeilmaisujen kanssa, juuri tuon vilkkauden ja sähläämisherkkyyden takia ja mietin että pitäisikö sitä pitää irtorullilla hyvinkin pitkään. Mutta ei viime kesänä ollut mitään ongelmia. Ongelmat alkoivat lokakuun surullisesta hakukokeesta, joka lähti hehti alusta asti menemään pieleen.  Painetta kertyi sekä ohjaajan että Jekun päähän niin paljon, että epäilen että sitä traumaa tässä työstetään edelleenkin. Treeneissä Jekku on ollut osittain oma itsensä ja osittain erittäin omituinen. Joka treenissä osa pistoista on ihan ok, mutta välillä se on ollut todella epävarma, tehnyt lyhyitä pistoja ja tuntunut olevan todella sekaisin. Jos sitten innostan ja kannustan sitä, se kyllä lähtee, mutta samalla menee niin kierroksille, että hommasta ei tule sen takia mitään. Paitsi valeilmaisuja...  Huoh huoh huoh... No hyvähän se on, että tämä ongelma tuli nyt eteen, tiedänpähän että on kesäksi jotain mitä työstää. Eli jatkamme harjoittelua. Ensi viikonloppuna treenaamme Hiturin Marja-Leenan opissa Belkkarileirillä. Kenties siellä saamme hyviä vinkkejä, millä palauttaa tuo sekoboltsi taas hakukoiraksi.