Eilen hakuiltiin Narkauksen maastoissa Tiinan, Kaarinan, Sarin ja Outin kanssa. Mukavaa maastoa, voisin ajella tuonne toistekin. Helppokulkuista ja suht avointa jäkäläkangasta, jossa kuitenkin oli kaikenlaista mäen töppyrää ja yksi soramonttukin kesken kaiken. Jane pääsi hakuilemaan ja oli luonnolllisesti kovin tohkeissaan. Tais olla Janen toiset tai kolmannet hakutreenit tänä vuonna, viimeksi treenattu juhannuksena. 5 maalimiestä ja muutama tyhjä. Etukulmien piti olla suorapalkalla, mutta ensimmäisellä ehti napata rullan ennen kuin maalimies ehti tarjota palkkaa. ihan hyvin Jane meni, varmasti löytää maalimiehet eikä häkelly vaikka ohjaaja tekisi mitä tyhmää. Tallausjäljet ehkä vaikutti siihen että toisella puolella Jane työskenteli taaksepäin melkein joka pistolla. Jos nyt vielä Janen kanssa treenaa, niin noita tallausjälkiä voisi harjoitella.  Janella oli kauhean hauskaa ja jos siltä kysyttäisiin niin Jane todennäköisesti toivoisi ettei Jekun jalka parane koskaan. Jotta HÄN saisi hakuilla joka kerta.

Jekulle tein jäljen vähän matkan päähän. Vastaan tuli erotusaitaus ja jälki kulki erotusaidan molemmin puolin. Oltiin katseltu porotokan menoa siihen suuntaan ja maassa oli paljon poron jälkiä ja papanoita, tokka oli varmana kulkenut hiljattain niillä main. Jäljellä oli 4 keppiä ja froliceja kylvin  "paljaisiin" kohtiin, korkeaan varvikkoon en laittanut mitään. Intoa ja täpinää oli tällä kertaa vähän liikaakin. Tämä sais olla viimeinen kerta kun otan Jekun mukaan hakutreenehihin jos ei se itse treenaa. Jekku oli kerännyt 3 h hakutreenejä "katsellessaan" sellaiset kierrokset, että arvelutti ottaa sitä autosta ulos ollenkaan. Siitä huolimatta jälki meni ihan hyvin. Eniten hämmästyttää se, että Jekku ei näytä juurikaan reagoivan poron jälkiin. Alussa oli pieni pyörähdys kun Jekku selkeästi hukkasi jäljen, mutta löysi sen aika nopeasti. Tämän jälkeen ei mitään ongelmaa vaikka maassa oli tuoreita koparan jälkiä. Jälki loppui polulle, joka johti erotusaidan läpi tielle. Käveltiin tästä takaisin autolle, eli sen erotusaitauksen läpi ja edelleen Jekku ei reagoinut tsiljardeihin poron jälkiin ja papanoihin oikeastaan mitenkään. Janella olisi tuolla ruvennut silmät pyörimään kuin hedelmäpelissä, mutta Jekku korkeintaan vähän maistoi paria papanaa. Ei sillä ole riistaviettiä. Mikä mahtava juttu. Jos osaisin opettaa Jekun jäljestämään, siitä tulisi varmaan varsinainen velho.

Tänään Hanna teki Jekulle jäljen.Reilu 500 m, 4 kapulaa ja 2 herkkukippoa. Alku oli sähläystä, takajälkeä yms  mutta ekan kepin jälkeen sujui minun mielestä todella hyvin. Yhden kapulan missasi ja toisen herkkukipon yli käveli, mutta itse jäljestys oli nyt tosi hyvää. Jälki oli suht tuore (1 h) , todella kova puuskittainen tuuli, mikä varmaan vaikutti kapulankin löytymättömyyteen. Jäljeltä mentiin tassuvaaraan, jossa otin vähän kontaktia ja seuraamista Jekun kanssa. Ei olisi pitänyt, Jekulla sattui jalkaan. Jekku oli tietenkin ihan täpinöissään ja yliyritti pitää paikkaa sivulla ja siinä varmaan jalkaan tuli joku sopiva kiertoliike joka sattui. Piteli jalkaa ylhäällä jonkun aikaa mutta kotona ei ontunut enää. Pitäisi vaan olla sairaslomalla, mutta kun se tahtoo olla Jekun kanssa aika vaikeeta. Jotain pitäisi keksiä ettei pönttö mene ihan sekaisin.  No kotitokoa jatketaan, Tassuvaaraan ei nyt mennä, eikä tehdä mitään virettä liikaa nostavaa kun sitten tulee noita vahinkoja. Tarkkuusruutuja ollaan tehty viikon aikana varmaan 129. Jekku alkaa osata tuoda esineen niin että se putoaa minun käteeni eikä johonkin sinne päin. Opetin että saa pudottaa vain irti käskystä. Aikaisemmin se on saanut pudottaa sen käteeni ilman eri käskyä ja siitä on seurannut välillä mittaviakin maankääntöoperaatioita kun esine on pudonnut sinne jonnekin viereeni ja  sitä  on hirveällä kaivamisella yritetty nostaa takaisin hampaisiin.