Siinä on meidän jälkitreenit viime aikoina. Muutama jälki on tekaistu viime viikkoina ja yhteenvetona voisi todeta että marjastajat ja porot on olleet riesana. Lisäksi riesaa on tuottaneet vähän ehkä marjat ja sienetkin. Niitä kun on aivan pakko keräillä jälkien vanhentuessa ja välillä on jäljet vanhentuneet aika reilustikin kun ollaan koirien kanssa unohduttu marjoja noukkimaan tai sieniä keräämään. Erityisesti Jekku on ahkera marjastaja ja on tainnut ajaa jälkiä maha aika pullollaan mustikkaa. Poroja on erityisesti Vennivaarassa paljon ja olen tarkoituksella tehnyt jäljet "tokan läpi" jos ovat osuneet tielle pällistelemään. Janella on (edelleen) kova hinku porojen perään. Kepit ei meinaa mitään jos muutaman kymmenen metrin päässä seisoo poro. Jekku sen sijaan ei vaikuta olevan niin paljoa kiinnostunut poroista. Porot kyllä häiritsee sen jäljestystä, mutta lähinnä tuntuu vain vaikeuttavan oikean jäljen ajoa. Metsälenkeilläkään ei poroista ole ollut pulaa. Kellot tuntuu kilkattavan heti kun päästän koirat autosta. Janen jalkaongelman takia porojen ajattaminen on nyt tiukasti nou-nou ja täytyy todeta, että ei mun koirat poroja ajatakaan.Kun riittävän selvästi ja tiukasti kieltää, niin kummasti koirat pystyy ajattamishalunsa hililtsemään. Yksi ilta, koirat seurasivat tokan edestakaista ravaamista kuin wimbledonin tennisottelua. Päät kääntyi, mutta jalat pysyivät paikallaan ja minä olin toooosi tyytyväinen. Tokka oli melko suuri, mikä auttoi sekin. Jostain syystä yksittäiset porot aiheuttavat paljon suurempaa kiihtymistä kuin iso tokka. Olisiko se niin että yksittäinen poro aiheuttaa suurempaa paimentamistarvetta (takaisin laumaan) ja yhtenäinen tokka on helppo jättää rauhaan?

Jekulla vaikeuksia on tuottaneet  porojakin enemmän marjastajat. Onnistuin tekemään 2 jälkeä marjastajien kanssa ristiin ja molemmat menivät niin plörinäksi että ei auttanut kuin jättää kesken ja palata autolle. Tämä tietenkin aiheutti Jekussa kovasti epävarmuutta ja nyt jälki ei oikein tahdo sujua. Eilen tein tein molemmille jäjet vennivaaraan. Poron kellot kilkattivat, mutta en tiedä tarkkaan missä olivat liikkuneet. Jekun jäljestys oli jotenkin kovin ponnetonta ja innotonta, epävarmaa. Olin jättänyt pariin kohtaan muutaman frolicin palasen, mikä oli tosi hyvä. Frolicien jälkeen Jekku jäljesti jonkin aikaa ihan hyvin kunnes lopussa taas tuli kummaa haahuilua. Maasto on vaikeeta ja jos siinä on vielä porotokka juossut, niin ei ihme jos menee "sormi suuhun". Täytyy tehdä taas muutamia makupalajälkiä ja yrittää löytää vähän helpompia maastoja. Metsät tahtoo nyt olla niin täynnä marjastajia, että aina jossain on joku sotkemassa.