Tein molemmille koirille jäljet aamulla. Jekun kanssa on tarkoitus mennä syyskuussa jälkikokeeseen, joten tein alokasluokan jäljen, jana oli vajaa 10 m, ikää 1 h. Janaa ei olla harjoiteltu paljoakaan, joten olin tyytyväinen kun Jekku eteni aivan suoraan jäljelle. Yhtä varman oloisesti se lähti sitten ajamaan takajälkeä. Käännyttyään ympäri jäljesti kuitenkin oikein tyylikkäästi ja kepit nousi viimeistä lukuunottamatta varmasti. Jekulla on jonkinlainen viimeisen kepin syndrooma, sillä se tahtoo jäädä nostamatta. Epäilen että tämä liittyy jotenkin siihen, että lähestytään autoa (ja Janea?). Nyt ruvetaan harjoittelemaan sitten niin että jokainen keppi on viimeinen. Eli janatreeniä joka päättyy tien poskessa olevaan keppiin.

Janella oli suunnilleen samanlainen jälki ihan vain mielenvirkistyksenä. Janaa lukuunottamatta se meni aivan poskelleen. Ei uskoisi että Jane on KVA ja Jekku vasta suunnittelee alokasluokan kokeeseen osallistumista. Tämän päivän harjoitusten perusteella voisi luulla että tilanne on toisinpäin. Janella oli aivan liikaa kierroksia. Jana meni kuitenkin hyvin, Jane eteni piikkisuoraan aika vauhdilla, törmäsi n. 40 m päässä jälkeen ja lähti kuin raiteilla oikeaan suuntaan ja törmäsi n. 20 m päässä olevaan keppiin. Jana ja alku meni niin hyvin, että tuli vähän innostuttua ja kehuttua Janea liian innokkaasti (innostavasti). Tämän jälkeen jälki jatkui aivan liian kovalla tohinalla ja vauhdilla. Seuraava kulma meni ok,  kulman jälkeen oli keppi, mihin Jane ei kiinnittänyt mitään huomiota. Maasto muuttui soiseksi ja Jane kaahasi jälkeä kuin viimeistä päivää. Yritin kyllä jarrutella, mutta maasto oli sen verran vaikeaa että enin tarmo meni ihan pystyssä pysymiseen. Kuudesta kepistä 3 nousi, loput jäi metsään. Hmmm... täytyy ruveta miettimään millä tyylillä tuon tohottajan kanssa rupeaisi treenaamaan että saisi takaisin sen keskittyneesti ja tarkasti jälkeä ajavan Janen.