Tällä viikolla on naapuruston pahimmat riitapukarit tehneet aamulenkkinsä samaan aikaan kuin me. Useampana aamuna ollaan sitten satuttu nokikkain näiden haistattelijoiden kanssa ja Jekku on saanut uutta pontta rähinäkäytökselleen. Lisäksi kun meikäläisellä ei ennen puoltapäivää ole aivot heränneet, olen yrittänyt tehdä mahdottomasta mahdollista. Esim tänä aamuna kuvittelin että pyörätie olisi riittävän leveä mun kahdelle pölkkärille ja naapurin pojan kahdelle isolle, hyökkivävälle koiralle. Meinasin että mun fiksut belgit menis fiinisti nokka pystyssä moisten öykkäreiden ohi... No ei aivan, Jekku meinas vallan repiä pelihousunsa (+ pari naapuriaan) ja meikäläisellä meinas katketa hermo. Tämän jälkeen totesin että nyt saa tämä riittää ja jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko meidän Jekkua ei enää koskaan viedä minnekään ihmisten (koirien) ilmoille tai sitten ruvetaan harjoittelemaan, tosissaan ja päivittäin.

Lähdettiin sitten illalla toiveikkaana kyläraitille tiirailemaan näkyiskö koiria; toinen tasku täynnä lihapullia ja  toisessa naksu käyttövalmiina. Yleensähän niitä koiria ei tule vastaan kun haluaisi harjoitella, ne tulee vastaan juuri silloin kun ei pitäisi. No meillä kävi tuuri sillä vajaa puolentunnin lenkillä saatiin ohittaa 4 koiraa. Lisäksi joka ikinen vastaantulija ohitettiin ja autotie ylitettiin vieressä käskyllä. Naksu + lihapulla osoittautuivat niin voittamattomaksi yhdistelmäksi, että loppulenkki oli suorastaan kaunista katseltavaa. Molemmin puolin kulki ylväs belgi rauhassa remmi löysällä ilman hötkyilyä ja nuoli huuliaan aina kun emäntä kuiskasi sanan... vieressä... Ihmisten ohituksista koirille täys 10. Koirien ohitukset sujui Jekun osalta 8+ arvosanalla. Pari koiraa ohitettiin mallikkaasti ja ihan hyvin pysyi pelihousut jalassa kun pari vähän pahempaakin kaveria tuli vastaan. Palkaksi käytiin vielä pienellä potkukelkkalenkillä. Sieltä tullessamme tuli vastaan vihollinen nro 1: noutaja, joka on useita vuosia sitten käynyt Janen kimppuun niin että piti käydä eläinlääkärillä parsittavana. Tätä koiraa on todella vaikea ohittaa, sillä se tuijottaa erittäin provosoivasti ja Janekaan ei  voi tätä narttua sietää. Siinä meinaa sitten meikäläisellä olla hikiset oltavat, kun Jekun lisäksi uhkaa Janekin räjähtää. No tänään meni hyvin kun otin molemmat koirat sivulle, talutin potkukelkkaa ja pistin potkukelkan kulkemaan pölkkäreiden ja noutajan välissä eräänlaisena mellakka-aitana. Mainio peli tuo uusi potkukelkkani...Paljon mieluumin sitä tietenkin treenaisi jotain ihan muuta kuin koiran remmissä kuljettamista, mutta tänä iltana olin kyllä tyytyväinen kun saatiin tehtyä monta onnistunutta harjoitusta.