Kauhea hinku opettaa uusia temppuja koirille. Eli tunnaria, ruutua ja kaukoja on ollut ohjelmassa.

Tunnari:

Tätä ei selvästikään edesauta se että ohjaaja on tunari. Kamalan herkkä liike ja kun koiratkin on herkkiksiä. Ollaan treenattu viimeisen kuukauden aikana paljon kotipihalla, tämä kun oli sopivaa aivojumppaa myös kipeäjalkaiselle Jekulle. Kotipihalla homma sujui jo tosi hyvin ja kuvittelin että Jane osaa tämän nyt hyvin. Viime viikolla homma kuitenkin levisi ja nyt ollaan taas siinä tilassa että Jane joko tuo ensimmäisen mikä eteen sattuu, tarjoaa kaikkia muita paitsi oikeaa kapulaa tai ottaa suuhunsa yhden kapulan, haistelee muita, yrittää ottaa toisenkin kapulan tai sitten vaihtelee kapulasta toiseen. Ihan sekoiluksi meni. En oikein tiedä miten suhtautuisin noihin väärien kapuloitten kanniskeluihin, kun selkeästi tämä on nyt jonkinlainen "valeilmaisu-ongelma", ts paineesta johtuvaa. En toru, enkä kiellä, mutta vaikka en tee mitään niin sekin on Janen mielestä kamalaa. Pitäisi vain saada onnistumisia, mutta tätä liikettä on vaikea helpottaa niin että saisi sen varmasti onnistumaan.  Eilen tein kotipihalle tunnarin, jossa omana oli pari päivää taskussani muhinut kapula. Piti ainakin haista selkeästi. Tämä onnistui ja siitä heti kehut ja palkka. Tänä aamuna sama juttu, ensin hyvin hajustunut kapula 8 hajuttoman kapulan joukkoon. Jane haisteli, otti viereisen, haisteli ja vaihtoi oikeaan. Palkkasin tästä ja tein uudestaan. Nyt haisteli ja toi oikean. Nyt edetään niin, että kehun heti kun ottaa oikean ja palkkaan vaikka tulisi pieniä (?) kauneusvirheitä, eli naapurikapulan nostelua. Eiköhän tämä jää pois kun tulee varmuutta. Epävarmuutta saa niin helposti aikaiseksi, että pitää nyt keskittyä vain varmuuden taikomiseen.

Jekku on tuonut omaa kapulaa toistaiseksi lähes aina. Vireen kanssa on vielä säätämistä, kun välillä Jekku lähtee niin tohinalla, että ei meinaa malttaa olla vähän maistelematta muitakin kapuloita ja innoissaan saattaa potkia mennessään kapulat hujan-hajan. Mutta onnistuessaan tekee tosi hyvin ja malttaa haistella tarkasti. Kapulan tuomisia on treenattu paljon ja pureskelu on vähentynyt. Mutta vireen säätely tähänkin vaikuttaa, joskus se onnistuu ja välillä ei.

Ruutu:

Löysin vanhan kylpyhuoneen maton, josta tehtiin kosketusalusta. Ajattelin, että laitetaan kunnolinen alusta jotta koirat varmana näkee sen. Sitä voi sitten homman edistyessä leikata pienemmäksi. Jane tajusi kosketusalustan idean melkein heti. Jekku ei. Janelle on helppo nyt opettaa ruutua tuon maton avulla, osaa jo mennä ruutuun ja hakeutua kosketusalustan päälle ainakin pienellä lisäkäskyllä. Jekku ei sen sijaan meinannut tajuta mitä sen pitäisi tehdä eikä hiffannut että naksaus ja makupala tulee ihan siitä maton koskemisesta. Väkisin halusi tehdä vielä jonkun lisätempun siihen perään   ja turhautui kun mitkään sen tarjoamat istumiset, maahanmenot tai sivulle siirtymiset ei kelpaa. Nyt alkaa kosketusalustan koskettaminen sujua olohuoneessa, joten eiköhän tuonkin idea Jekulle kohta kirkastu.

Kaukot:
Jane on edistynyt hyvin ja nyt menee jo kaikki vaihdot minun seistessä parin metrin päässä. Vielä pitää vahvistaa ettei Jane liiku m-s ja i-s vaihtoissa, tätä olen varmistanut agilityrimalla tms. Nyt vaan treeniä ja matkan pidentämistä. Toistaiseksi Jane on tykännyt kovasti näistä, joten pitää vaan yrittää olla pilaamatta tätä intoa ja rentoutta. Jekun kanssa on jumpattu istumisesta seisomaan ja maasta seismaan, mutta tässä on kyllä vielä työsarkaa. Mikään rauhallinen hissiliike ei oikein ole Jekulle ominaista, joten paljon pitää tehdä töitä, että saa sen vaihtamaan asennot ilman että liikkuu vähän joka suuntaan.

metallikapula:
Janen mielestä ihan jees. Jekun mielestä edelleen kamala. Lisää treeniä vaan.

Muuta: 
Hallilla on välillä melkoinen säpinä yhteistreenien aikaan ja se on kyllä mahtavan hyvä juttu. Keskiviikkona meitä taisi olla yhteensä 7 koiraa pienessä hallissa, mainiota häriötreeniä. Aamulla mietin kuinka paljon Jekku on edistynyt. Se mammi tyynesti lepovuorossa kun koiria, palloja ja patukoita suhahteli ohi. Treenasi kaukoja ja paikallaanmakuuta kun noutokapula heitettiin melkein nenän eteen, Pate haukkui ja Aco syöksyi noutamaan. Paikallaanmakuussa se makasi myös kun Velhon pallo lensi nokan eteen Velko perässä sitä hakemaan Seuraaminen uroslauman läpi tuotti vähän ahdistusta, meinasi olla vaikeaa pitää kontaktia, mutta pienen hapuilun jälkeen tämäkin onnistui.  Lopuksi vielä  oleskeltiin ringissä Acon ja Velhon välissä ja koirat oli ihan rauhassa. Jonkin verran Jekku pälyili molempia uroksia, mutta ei kertaakaan kiihtynyt. Tämä on kyllä tosi hyvää harjoitusta. Toivon että ens kesään mennessä on viimeisetkin kiehumisen rippeet poissa ja Jekku pystyy rentoutumaan näissäkin tilanteissa.