Jekun sairasloma jatkuu, joten treenirintama on hiljainen. Tänään tosin sain Berralta paketin, joka sisälsi mm metallikapulan, joten ei kun treenaamaan. Molemmat sai illalla kalisutella hampaitaan metallia vasten ja rupesihan se sujumaan pienen alkukauhistelun jälkeen. Tokoa voisi nyt treenata Jekunkin kanssa, joten ehkä tästä ryhdistäydytään, otetaan tunnarikapulat käyttöön ja treenataan tuota metallikapulaa. Kaukokäskyjä myös.

Viime perjantaina ajeltiin Jekun kanssa taas Ouluun. Otettiin uudet kuvat. Itseasiassa aika montakin, kuvattiin molemmat eturaajat ja selkä kokonaan + rintaranka. No ei niissä kuvissa mitään näkynyt ja muuta ell ei oikeastaan tehnyt. Oli kyllä melko turha ajaa 500 km moisen takia, Rovaniemeltä olisi löytynyt parempia tai ainakin yksi parempi eläinlääkäri. Mutta tulipa kuvattua. Eläinlääkärin mukaan luusto on ihmeen hyvässä kunnossa ottaen huomioon että koira on tällainen urheilija. En oikein tiedä mitä tämä urheilullisuus tarkoittaa, kun lausunnossakin on maininta: Potilas on yleishabitukseltaan aktiivisen urheilullinen. Olin aika pettynyt kun ell ei muuta tehnyt kuin kuvasi. Ei katsonut liikkeitä, ei kunnolla kokeillut liikeratoja. Pelkäsi selvästi koiria, halusi että laitetaan kuonokoppa ja tämän jälkeen pumppasi Jekun täyteen kaikenlaista rauhoittavaa. Ensin normi rauhoitus ja kun Jekku sinnitteli pystyssä mahdollisimman pitkään, laittoi vielä diapamia. Tämänkin jälkeen totesi, että vois vielä laittaa jotain (minkä nimeä en muista). Kun kuvissa ei näkynyt syytä ontumiselle, ell totesi että valitettavasti hän ei löydä kuvissa mitään. No minä olin kyllä sangen tyytyväinen tästä asiasta. Olihan se nyt ensisijaisesti tarkoitus varmistaa että luut ei ole rikki. Diagnoosikin tuli, vaikka en oikein tiedä että millä perusteella. Tämä eläinlääkäri piti todennäköisenä että vamma on nivelrustossa. Kuulemma yleinen tällaisilla "urheilukoirilla jotka välillä menee vähän liian lujaa". Ilmeisesti ell on lukenut tilastoja enemmän kuin koiran anatomiaa ja tekee diagnoosit sitten tilastojen perusteella mieluummin kuin tutkimalla koiraa. En kauhean vakuuttunut ollut diagnoosista senkään jälkeen kun eläinlääkäri vielä lopuksi totesi, että "mehän emme tiedä missä nivelessä vamma on " . Ihan kuin se olisi täysin normaalia että ei edes tutkita mikä nivel on kipeä. Hoidoksi kuitenkin määrättiin 4 x carthrophen piikki ja tämän jälkeen (niverikkoa) ennaltaehkäisevästi glukosamiinia tms nivelvalmistetta.  Eipä noista haittaakaan ole, vaikka rustossa ei vammaa olisikaan.

Soitin tänään Fysioterapeutti-Mikalle joka epäili rustovamma-diagnoosia kun kuulemme tulee törmäys- ja putoamisvammoissa ennemmimn kuin jalan kiertymisestä. Todennäköisempiä vammoja on lihas- tai nivelside-revähdys tai olkanivelen kapsellin repeäminen. Mutta oli vamma mikä tahansa näistä, hoitona on tasaista hihnaliikuntaa 8 viikkoa Ja minä kun menin jo viikonloppuna päästämään Jekkua vähän irti. Pihassakin se on päässyt juoksemaan Janen kanssa, vaikka totesin kyllä että ei ole hyvä idea. Tällä viikolla on taas ontunut ja tänään oli vinkaissut pihalla ja ontunut tämän jälkeen. Mika kertoi että mm nivelsidevammoille on tyypillistä, että eivät välttämättä ole kovin kipeitä ja koira juoksee tuntematta kipua kunnes nivel muljahtaa niin että sen jälkeen on kipeä. No ei se auta kuin pitää visusti poika narussa nyt tuon pari kuukautta. Liikunta sinänsä on tärkeää, mutta sen pitäisi olla rauhallista ja tasaista. Ei siis hakua enää tälle syksylle. Jälkeä voisi varmaan tehdä niin kauan kunnes maa on lumessa. Saa nähdä koska se tapahtuu. Viime syksynä lumi tuli lokakuun alussa, toivottavasti tänä vuonna talvi antaisi odottaa itseään vähän kauemmin.