merikan veli tuli käymään ja Eskon kanssa reissattiin niin pohjoiseen, etelään kuin itään ja länteenkin. Ensimmäisenä auton nokka kohti Itä-Lappia ja Tuntsan erämaata, jossa vaelsimme 3 päivää. Autolla Naruskan ohi Tuntsan tietä jossa jätimme auton kohtaan jossa UKK reitti lähtee kohti Murhahaaraa. Ensimmäisenä iltana kävelimme UKK polkua 10 km Murhahaaran autiotupaan, jonne jäimme yöksi.

Tuntsan kuusikkoa

Murhahaaran autiotupa

Seuraavana päivänä lähdimme erämaahan. Pari kilometriä polkua seurattuamme, lähdimme kulkemaan omia polkujamme kohti Värriötuntureita. Esko hoiti suunnistamisen, minä seurasin perässä. Koirat kulkivat enemmän ja vähemmän perässä, edellä ja milloin missäkin. Jane oli innoissaan, se ei koko reissun aikana osoittanut minkäänlaista väsymistä tai turhautumista kuumuuteen ja itikoihin. Lämpötila oli päivisin reilusti 20 asteen yläpuolella ja Jekkua tuntui kuumuus kiusaavan ajoittain.

... ha-ha-ha...tää on järjettömän siistiä...

Jekku lepäili tilaisuuden tullen varjossa

Nousimme Värriötuntureille "Kuutoshuipun" itäpuolta ja kävelimme vitoshuipun (korkein kohta, 552 m) kautta neloshuipulle ja Värriön luonnonpuiston rajalle. Täältä lähdimme alas tuntureiden itäpuolta ja yövyimme tunturin juurella teltassa. Viimeisenä päivänä talsimme Värriötuntureiden itäpuolta kuusikossa melko suoraan autolle. Matkaa tuli 2.5 päivän aikana 43 km ja se oli ihan sopivasti keli ja maasto huomioon ottaen.

Värriötunturi taustalla

Värriötunturin tasaista lakea

Torstain paluumatkalla poikkesimme vielä Jaska-serkun mökillä Suomulla. Siellä rapsuttelin Jaskan pojan perheen bulldoggeja ja mietin taas miten monimuotoinen on nykykoiran fenotyyppi. Voisko koira enää erilaisempi olla kuin belkkari ja bulldoggi.

Lauantaina olisi ollut Belkkareiden erikoisnäyttely Helsingissä, mutta palattuamme kotiin myöhään torstai-iltana, totesin että sekä Jekku että minä ollaan liian väsyneitä lähtemään Helsinkiin asti "näyttelyn takia". Olin itse aivan kuitti ja Jekku oli väsynyt kävelemisestä (juoksemisesta), läkähtynyt  25 asteen lämpötiloista ja tassut arkoina käveltyään rutikuivassa tunturissa ja rakkakivikossa. Jätettiin siis näyttely väliin ja suuntasimme sen sijaan Rimmiin mummolaan.   Viikonloppuna sinne kokoontui koko "klaani" toisen veljen perheeni ollessa myös siellä. Viikonloppukin oli helteinen ja iso osa siitä kuluikin järvessä.

Seuraavalla viikolla lensimme Ryanairilla Saksaan. Neljän päivän aikana tutustuimme lähinnä Moseljoen laaksoon. Trier- Koblenz väli tuli tutuksi samoin kuin muutama lasillinen Mosel-viiniä. Hienot maisemat ja monta vanhaa linnaa tuli nähtyä. Kävimme pikavisiitillä myös Luxembourgissa ja Belgian Liegissä.

Porta Nigra Trierissä on roomalaisten rakentama kaupungin portti. Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka perusti keisari Augustus n. 15 eaa.

Trierissä on myös hyvin säilyneet roomalaisen kylpylän rauniot.

Moseljokea ja viininviljelyä. Joka ikisellä maapläntillä kasvoi viiniköynnöksiä.

Cochen, jossa yövyimme toisen yön

Koblenzisssa Mosel-joki haarautuu Rheinistä, etualalla Rhein.