Jekun kouluttaminen hakukoiraksi meinaa tuntua ikuisuusprojektilta. Yritystä on kuitenkin ollut ja nyt tuntuu taas sujuvan paremmin. Jos vaikka vielä syksyllä päästäs kokeisiin asti.  Haku on ollut sellaista jatkuvaa aaltoliikettä; juuri kun alkaa sujumaan ja näyttää siltä että vois vaikka kokeeseen ilmoittaa, niin johan alkaa vaikeudet. Kesto-ongelmina on olleet valeilmaisut ja kaikenlainen rullan kanssa törttöily. LIsäksi viime aikoina pistot on olleet mitä sattuu ja etsiminen huonoa. Jekku lähtee milloin eteen- milloin taaksepäin, välillä tekee lyhyen plörön ja välillä juoksee 150 m suoraan ja palaa samoja jälkiä takaisin. Ei oikein vaikuta etsimiseltä. Välillä Jekku oli selkeästi epävarma, mutta toisinaan se sitten lähtee kuin nato ohjus ja tekee jos vaikka mitä aivotonta mennessään. En ole aina oikein tiennyt onko oireiden syy liian korkeat kierrokset, epävarmuus vai mikä. Valeilmaisuja ollaan yritetty "kiertää" käyttämällä irtorullia. Mutta ei ne auta itse tautiin. Ongelma palaa sopivassa tilanteessa kuitenkin takaisin. Asiaa mietittyäni ja netissä surffailtuani, tulin siihen tulokseen että taudin nimi on kuitenkin ennen muuta epävarmuus. Ja se epävarmuus tulee siitä, että Jekku ei loppujen lopuksi taida täysin tajuta mikä haussa on ihan kaikista tärkeintä. Maalimiehen löytyminen. Rulla asian kanssa on säädetty niin paljon viimeiset pari vuotta, että kaikenlaiset sivujuonteet on tulleet tärkeämmiksi. Olen kehunut kovasti keskilinjalla kun Jekku tulee tyhjältä ilman rullaa ja kovasti on treenattu maalimiehellä käyttäytymistä, näyttöjä, ilmaisuja, oikeanlaisia pistoja jne. Mutta maalimiesmotivaatio ei loppujen lopuksi taida olla ihan paras mahdollinen. Ja sitten on vielä se ilmaisu. Rullan tuontiin liittyy Jekun päässä varmaan kaikenlaista ristiriitaa. Ja se varmaan edelleen on sellainen hätäkonsti: Jos en tiedä mitä tehdä, niin vienpä rullan Minnalle. Nyt jätettiin koko ilmaisu pois. Lisäksi ohjelmassa on ollut maalimiesmotivaatio-kuuri tavoitteena iskostaa Jekun päähän yksi ja ainoa päämäärä. Maalimies pitää löytyä, hinnalla millä hyvänsä, ja vaikka mistä kivenkolosta tai kiinaan asti kaivautuneena. Kun motivaatio on tällainen, niin eihän sitä ehdi mitään rullapelleilyjä miettiä. Ja keskilinjalla kehumiset on jätetty minimiin, jotta ei ole kiire sinnekään mamman hyväksyntää hakemaan.

Ja hyvin tuntuu toimivan! 3 vai 4 suorapalkkatreeniä takana ja voi jee miten hienosti alkaa mennä. Heti ekan treenin jälkeen Jekku hoksasi, että maalimiehiltä voi todella tulla suorapalkka, joka vielä on ihan älyttömän makee (pallo), ja viihtyi metsässä selvästi pitempään. Kolmannella treenillä otettiin suorapalkkojen lisäksi yksi tai 2 ilmaisua. Ei mitään ongelmaa, kävi mm:llä toteamassa että palkkaa ei näy ja otti rullan ilman mitään ihmettelyä. Keskiviikkona oli  3 suorapalkkaa ja yksi ilmaisu. Lisäksi 2 tyhjää, hämäyksenä tyhjä pressu, edellisten koirien jäljiltä paljon hajustettuja kohtia yms "valeilmaistavaa". Mutta rulla pysyi kaulalla. Hyvät, syvät, suorat pistot, maalimiehiä etsittiin oikein asenteella ja ne löytyivätkin hyvin. Huh, miksi ei tehty tätä jo viime kesänä? No taidettiin me joskus ottaa suorapalkkojakin, mutta  silloin tuntui että ne vain sekoittaa Jekun päätä ja ajattelin että Jekku kaipaa selkeitä rutiineja. Niin kuin kaipaakin, mutta tämäkin on nyt eräänlainen rutiini:  maalimiehen löytö ja tarkistus onko suorapalkka vai ilmaisu. Sen verran on Jekun pääkoppa kehittynyt, että se kestää tällaisen monivalintatehtävän   Palkkoihin on nyt satsattu ja pallot näyttää olevan kaikista parhaat. Rupesin pelkäämään että Jekku kiihtyy liikaa jos joka maalimiehellä on pallo ja palloja on ollut nyt vain Viimeisellä tai 2 viimeisellä maalimiehellä. Mutta selvästi ruoka ei tahdo kelvata yhtä hyvin. Makkara kädestä syötettynä taitaa kuitenkin edelleen olla aika hitti.

Liian korkea vire on ollut toinen valeilmaisujen aiheuttaja ihan ensimmäisillä pistoilla. Tähän tuntuu auttavan nyt käytössä olevat alkurutiinit. Värmeet päälle ehdottomasti autolla. Matkalla radalle otetaan pieni tottistuokio. Seuruutan pienen matkan ja tämän jälkeen vieressä komennolla keskilinjalle. Seuruuttaminen tuntuisi toimivan hyvin "aivojen avaajana" ja keskittymisapuna. Ja ennen lähetystä pieni hiljainen hetki sivulla  Tämä tuntuu toimivan  hyvin niin jäljellä kuin haussakin, saa Jekun keskittymään.  Pari viikkoa sitten kokeilin (jonkun neuvoa) lähettää suoraan liikkeestä, mutta tämä meni aivan plörinäksi. Jekku on tottunut että hetki mietitään ja keskitytään, joten näin tehdään jatkossakin.  Vielä en ole uskaltanut laittaa tyhjää etukulmaan, mutta viime treenissä maalimies oli 60 m syvyydessä etukulmassa sivutuulessa, joten Jekku tuskin sai hajua ennen kuin oli uponnut melko syvälle. Ja hyvin tämä meni. Lähti kyllä kuin ohjus, mutta määrätietoisesti katse kohti takalinjaa keskittyneen oloisesti, eikä meininkiäkään että olisi kauhonut rullaa kaulalta suuhun .  Annan sen nyt lähteä omaa vauhtiaan, kun en oikein tiedä millä tuota vauhtia nyt tiputtaiskaan. Pääasia että aivot on mukana ja nenä auki.  Tällä tyylillä jatketaan ja katsotaan mihin se johtaa. Pikkuhiljaa pitää ottaa mukaan hallintaa näytöllä, palkattomia maalimiehiä ja muuta "vaikeeta".