Olen näköjään löytänyt itselleni uuden addiktion: olen koukussa jälkien polkemiseen  .  Eilen piti vain käydä lenkillä koirien kanssa ja tänään ohjelmassa piti olla "vain" Tassuvaarassa treenailemista. Molempina päivinä löysin kuitenkin itseni metsän laidasta tekemässä Jekulle ihan_vaan_pieniä  jälkiä Näköjään tähänkin voi siis jäädä koukkuun. Viime viikon jälkiputki on jäänyt ns päälle. Ennen kun se on ollut vähän toisin päin. Jälkitreenit on helpommin vaihtuneet pelkäksi metsälenkiksi kuin toisinpäin.

Luin iltalukemisena Armin Winklerin artikkelia "vain koiran nenä tietää" ja sain siitä taas uusia ideoita. Pidän erityisesti väripisteteoriasta, jota Winkler käyttää kuvaamaan miten koira "näkee" hajut ja rupesin miettimään miten sen pohjalta voisi selittää Jekunkin jäljestysongelmia.  Väripisteteorian lisäksi, Winkler selitti miten opettaa koiralle kulmat. Ensinnäkin kulmiin ei laiteta makupaloja, koiran pitää saada itse ratkaista "jälkikuviossa" tapahtuva muutos. Joten eilen jätin makupalat kokonaan pois (halusin myös kokeilla miten ns normijälki sujuisi makupalajälkien jälkeen). Tallasin kuitenkin kulmat extra hyvin. Ensimmäisen kulman jälkeen minulle vielä tuli mieleen kokeilla tallata kulmat "raiteina". Eli korostetun raskaasti raahata molempia jalkoja kulman yli . Ajatys oli helpottattaa kulmia, jos kulmien vaikeus nyt edes on mikään ongelma Jekulle. En oikein tiedä, mikä on se ongelma. Jäljellä oli pituutta n. 500 m, 3 kulmaa ja 6 keppiä. Kaikki muu meni ok, mutta ei kulmat. Raiteiksi raahatut kulmat aiheuttivat aivan selvästi päänvaivaa. Kuono nousi ylös ja alkoi sama vanha sinkoileminen sinne ja tänne. Raiteista tais jäädä nyt niin voimakas hajuvana, että Jekku katsoi parhaaksi siirtyä ilmavainuun.  Tai sitten nuo raiteet jotenkin muuten hämmensi Jekun ajatus- tai siis hajumaailmaa. Ois kiva kun tietäisi miten se jälki kulloinkin haisee... Tänään sitten päätin kokeilla samassa paikassa miten kulmat onnistuisivat normaalisti käveltyinä. Tänään kuten eilenkin oli kostea ilma (satanut koko päivän, ei kuitenkaan jäljentekohetkellä) ja todella kova tuuli.Tein 2 minijälkeä, jossa molemmissa oli 2 kulmaa ja keppi lopussa. Ennen kulmia ja kulmien jälkeen laitoin lihapullan palan, lisäksi jäljen alkuun laitoin 2. Janat oli myös minimittaisia, pari metriä.  Eka jälki meni oikein hyvin. Ensimmäisessä kulmassa Jekku ajautui kuin juna raiteilla kulman yli. Toisessa kulmassa meni vähän yli, mutta haki jäljen nenä maassa rauhassa. Keppi löytyi lopusta. Olin niin tyytyväinen jälkeen, että tuli ehkä kehuttua Jekkua vähän turhan innokkaasti sillä toisella pikku jäljellä vauhti oli taas liian kova. Jäljelle pitää muistaa Jekun kanssa mennä aina rauhassa ja eleettömästi. Muuten toinenkin jälki meni hyvin, nenä pysyi maassa  vaikka keskittyminen ei ollut ihan huippuluokkaa.  Ensimmäinen kulma ihan ok, toisessa kulmassa meni reilusti yli ja kun (epäilin että alkaa taas vouhkaaminen ja) pysähdyin ja pidin liinasta vastaan, lopetti jäljestämisen ja katsoi minua melkein vihaisen näköisenä. Sanoin keyesti jälki ja matka jatkui nenä maassa

Sen verran optimistinen olen Jekku-jälkikoiran kehittymisen suhteen,  että kotimatkalla pommitin yhden koetoimitsijan puhelinnumeroa. Onnistuin pääsemään 5 minuutissa läpi ja varaamaan paikan jälkikokeeseen Hämeenkyröön 17.6.  Jälkiputki siis jatkuu.

Tottis sujui tänään myös hyvin. Jekku on ajoittain ollut oudon rauhallinen tottiskentällä ja olen pelännyt että se olisi pysyvää rauhoittumista. Motivaatio tuntuu olevan kunnossa, mutta meno on ollut sellaista virkamiesmäistä ja vähän ponnetonta. Tänään seuraamisessa oli kuitenkin taas tuttua painamista ja intoilua, johon olin kerrankin tyytyväinen. Ehkä Jekusta ei ihan vielä olekaan tulossa vanha ja laiska. Sunnuntaina ja tänään otettiin paikallaanmakuuta vähän joka tavalla. Toko-ryhmäliikkeenä ja erilaisissa häiriöissä. Ei ollut mitään ongelmaa, rauhassa makaa.