Jane keskittyi leirillä jälkihommiin. Sekä perjantaina että lauantaina tein sille pienen jäljen (600 ja 400 m) Jekun hakutreenien jälkeen. Maasto oli kuivaa jäkäläkangasta ja ajattelin että kun aluskasvillisuus on niin niukkaa ja kuivaa, ei jälkeä tarvi kovin paljoa vanhentaa. Ei nääs huvittanut kovin paljoa enää maastossa nyhjätä kun oli sauna ja grilli lämpiämässä. Molempina päivinä jälki oli siis alle tunnin vanha. Eka jälki oli kulmia täynnä: 3 piikkiä ja 2 suoraa kulmaa. Vauhtia ja virtaa oli vähän liikaa, piikit meni jotenkin kummallisesti. Kaksi ensimmäistä Jane oikaisi niin että hyppäsi ennen piikkiä jäljeltä toiselle.  Tuuli sen verran sopivasti, että sai siitä viereiseltä jäljeltä hajun. Muutenkin meno oli välillä turhan ilmavainuista. Lauantain jälki meni paremmin, eli rauhallisemmin. Kepit löytyivät molempina päivinä, ja niiden ilmaisussa ei ollut mitään epävarmuutta.

Sunnuntaina oltiin sitten Ratilaisen Marjon jälkitreeneissä. Janelle tehtiin sik-sak jälki jossa joka (terävän) kulman jälkeen keppi. Hyvin se meni, ei oikeastaan minkäänlaista valittamista. Näköjään sitä vaan pitää tehdä noita jälkiä useammin, että saa ylimääräisen höyryämisen ja hötkyilyn laantumaan. Iltapäivällä ei sitten treenattu enää muuta vähän tottista. Janen kanssa otin parit seuraamispätkät, Jekun kanssa paikallaanmakuuta. Jekku pysyi paikallaan, mutta yritti kerran ryömiä ja toisella kerralla nousi seisomaan. Paljastui että parin metrin päässä oli nakin palanen, jota Jekku tais vaivihkaa tavoitella. Kotiin ajelin illalla melkoisen väsyneenä. Kaasujalka keveni kummasti ja koin sopivan herätyksen yhteensä 3 kertaa kun tien vieressä haahuili hirvi.