Treeniyhteenvetoa menneeltä viikolta:
Tiistaina ja lauantaina oltiin hakutreeneissä. Tiistaina Jekulle 4 helpohkoa pistoa ja kaikki suorapalkalla. Tarkoitus oli selvittää että kannattaa käydä maalimiehellä kattomassa josko palkka irtoaisi heti. Lisäksi piti häivyttää rullaongelma, joka saatiin aikaan toisissa kiintorullatreeneissä. Eli rulla meni suuhun heti kun näki maalimiehen. Tänään uusi treeni, tällä kertaa irtorullilla 2 ensimmäistä ja viimeinen maalimies suorapalkalla. Jekku tuntui olevan ihan pihalla ja sekaisin kun yhtäkkiä on niin monta vaihtoehtoa: irtorullaa, kiintorullaa ja suorapalkkaa...Tänään ekalle maalimiehelle lähdön jälkeen Jekku rupesi kauhomaan rinnuksiltaan kiintorullaa, en tiedä oliko se huomannut maalimiehen jo siinä vaiheessa. Rulla oli niin ylhäällä että Jekku ei saanut sitä suuhunsa ja hetken tuumattuaan jatkoi maalimiehelle ja sai sieltä irtorullan. Näyttö ok. Tämän jälkeen minä palasin keskilinjalle ja Jekku jäi maalimiehelle joka piteli valjaista kiinni. Tarkoitus oli harjoitella lennosta lähetystä, eli huusin Jekkua ja lähetys saman tien toiselle puolen. Mikä epäonnistui ja jouduin lähettämään uudelleen. Loppu oli ok. Toinen samanlanen lähetys, eli Jekku jäi maalimiehelle, minä huusin keskilinjalta ja lennosta lähetys toiselle puolelle. Ei onnistunut vieläkään, Jekulla oli aivot jo ihan oikosulussa. Meni muutamia askelia ja jäi miettimään, että mitähän täällä oltiinkaan tekemässä. Lähetin uudelleen ja se meni ok. Eli vielä pitää palata taaksepäin ja vaikeuttaa harjoituksia vain hyvin vähän jja yksi asia kerrallaan. Lennosta lähetyksiä ja keskilinjan ylityksiä ens kerralla niin että  maalimies on näkyvillä haamuna tms jotta saa Jekun todella menemään.

Torstaina ja perjantaina käytiin tottiskentällä. Torstailta ei jäänyt muuta mieleen kuin että ei olis pitänyt mennä. Janen ongelmaksi on muotoutunut eteenmeno ja siinä maahanmeno. Maahanmeno ei koskaan ole ollut erityisen hyvä ja usein se on jäänyt vähän puolitiehen (kyynärät ylhäällä). Toisaalta välillä ongelmana oli maahanmenon ennakointi. Ennakointiongelmaan otin viime kesänä lähes pelkästään eteenmeno-treeniä pallo kentän laidalla palkkana. Siitä oli seurauksena se, että kesän ainoissa kisoissa syyskuussa, Jane ei reagoinut kolmanteenkaan maahanmeno käskyyn. Juoksenteli vaan kentän laidalla ja ihmetteli että missä se pallo nyt on. Eli käsky "eteen" tuntuu tarkoittavan että täysillä kentän laidalle etsimään palloa. Ja kun on pallo mielessä niin korvat on täysin kuuroja muille käskyille. Tänä kesänä ollaan treenattu maahanmenoa seuraamisen yhteydessä, mutta olen ilmeisesti onnistunut yhdistämään käskyyn kaikennäköisiä vartaloapuja yms ylimääräisiä elkeitä koska totesin että kaukokäskynä annettuna "maahan" ei tunnu tarkoittavan mitään. Jane ei hievahdakaan. No piti kuitenkin kokeilla miten maahanmeno onnistuisi eteenmenon yhteydessä - ei mitenkään, Jane jäi seisomaan kuin sahapukki. Sit yritettiin treenata, mutta ei siitä tullut mitään ja totesin että hermo menee ja lähdettiin kotiin. Hmmm... juuri olin Saaralle sanonut että ei kannata väsyneenä treenata ja sitten menen itse väsyneenä ja hermo kireällä treenaamaan asiaa joka vaatisi lehmän hermoja ja iloista mieltä. En tiedä miten tuon ongelman ratkaisisi, maahanmeno on jostain syystä tällä hetkellä aivan mahdottoman vaikea juttu. En nyt enää jaksaisi ruveta alusta asti ja uudella käskyllä asiaa opettamaan, joten voi se olla että Janen eläkepäivät alkavat olla hyvin lähellä. Alunperin oli suunnitelmissa ainakin rotumestiksiin osallistuminen ja parit etsintäkokeet.

Jekun kanssa treenattiin perjantaina Laran ja Kiljun aiheuttaman häiriön alla. Sujui ihan hyvin. Paikallaanmakuussa pysyi ja muutenkaan Jekku ei ollut pahemmin häiriöksi Laralle
tai Kiljulle. Pari kertaa meinasi lähteä katsomaan Kiljun leluja tai ruokakuppeja (kun ei ollut käskyn alla), mutta onneksi "tule" käsky toimii. Vähitellen voisi siis uskaltaa BH kokeeseen ;)  Jekku pysyy paikallaanmakuussa, ylimääräinen (=ylenmääräinen) hötkyily on lähes muisto vain ja räyhääminen on käytännössä loppunut. Melkein pelottaa että tuleeko tuosta kohta ihan flegmaattinen!?!

Keskiviikkona käytiin kävelyllä toisen belgi-pojan kanssa, jolla on joskus myös ollut tapana räyhätä toisille koirille. Päätettiin työkaverini Raijan kanssa viedä tervu-Reko ja Jekku yhdessä lenkille. Aateltiin että hyvää treeniä molemmille. Ennen lenkkiä meillä molemmilla oli kyllä suuri epäilys lenkkeilyn onnistumisesta ja olimme yhtä hämmästyneitä lenkin lopussa. Pojat kun eivät välittäneet toisistaan mitään, kulkivat omilla puolilla pyörätietä eivätkä vilkaisseetkaan toista. Vaikka Raijan kanssa jäimme juttelemaan naamat vastakkain, belgi-pojat käänsi toisilleen kylkensä ja tuijotti aivan muualle. Kumpikaan ei missään vaiheessa tuijottanut toista, hötkyillyt, hermoillut saatika räyhännyt. Käytös oli suorastaan kummallista. Ei voi kuin todeta että fiksut belgit meillä. Ilmeisesti rakastavat rauhaa siinä määrin että päättivät kaikinpuolin edesauttaa sen säilymistä. Ja kenties belgipojan on helppo ymmärtää toisen belgipojan kieltä ja nyt  vaan ei ollut mitään syytä suun pieksemiseen. Tai sitten niistä on vain tullut aikuisia.