Aamulla tuli aika lentävä lähtö, kun Anne tuli jonkin verran etuajassa. Minä kun en ole koskaan valmis etuajassa, housut oli hukassa jne kun Jekku rupesi sanomaan pöh-pöh sen merkiksi että ikkunan alle on joku pysähtynyt. Tuli kamala kiire, Jane rupesi haukkumaan hysteerisesti ja minä tietenkin karjumaan sille heikkohermoisesti. Ainoa täysjärkinen ja rauhallinen otus meillä oli Jekku. Niin ne ajat muuttuu.... Yksi meistä on oppinut ja kehittynyt 

Pellossa on hulppea Rohki-halli, jossa oli oikein mukava tokoilla. Tuomarina lauantaina oli Kelhälän Heli, Allun toimiessa liikkurina. Jekku oli ihan treenivireessä, fiilis ja tekeminen oli samanlaista kuin treeneissä joten mikäs sen mukavampaa. Ehkä ihan aavistuksen Jekku rauhoittuu kokeessa, mikä pelkästään parantaa seuraamista. Se oli nyt juuri sopivaa, ehkä parissa kohdassa (liikkeestä maahanmenossa ainakin) edisti, mutta muuten sopivan tiivistä eikä juurikaan painanut.

Eri osa-alueet:

Paikallaanmakuu 10 (ei mitään huomauttamista)

Seuraaminen 10  (yksi vino perusasento, kun yllätyksenä tuli täyskäännöksen jälkeen pysähdys ja minä pysähdyin kuin seinään vaikka Jekku oli keskellä täyskäännöstä, tästä ei kuitenkaan rokotettu ja muuten seuraaminen oli oikein mukavaa)

Liikkeestä maahanmeno 10 (hidas maahanmeno, mutta tokokokeeseen ok)

Luoksetulo 5 (stoppiin ei reagoinut mitenkään, annoin toisen käskyn, pysähtyi vähän hölmistyen ja istui)

Liikkeestä seisominen 10

Nouto 9 (pyöritteli kapulaa ja nouto oli vähän pelleilyä)

Kaukot 8 (annoin  vähän turhan hätäisesti toisen käskyn kun tuntui että Jekku ei reagoi ensimmäiseen man käskyyn kun jätin koiraa, muuten vaihdot hyvät)

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutelma 10

Yhteensä 177 p, 1-tulos ja sij. 1/2

Maija kuvasi Jekun suorituksen minun kamerallani. Jälki ei ole kovin hyvää kun kamera ei ole mikään videokamera, mutta videolta näkee kuitenkin mm tuon luoksetulon stopin. Tai että mitään ei tapahtunut. Jekku oli lähinnä hölmistynyt kun sillä lailla kesken luoksetulon käsketään pysähtyä. Pitää treenata enemmän ja muistaa antaa se tule käsky (tai jopa muuttaa käskyä) vähän pehmeämmin että luoksetulo ei ole ihan näin innokas. Vauhtia sais olla, mutta mieliala kuitenkin semmoinen että on valmis myös pysähtymään. Jekun kanssa oli kyllä huippukiva olla kokeessa, se vaan on tasaisen innokas ja pätevä suorittaja. Voi kun pysyisikin tuommoisena.

Olin ilmoittautunut sunnuntainkin kokeeseen, mutta peruin sen vaikka oltaisiin Annen kyydissä päästy sunnuntainakin. Koepäivät on aika raskaita koiralle ja varmasti rasittavampia kun on matkassa vieraassa autossa. Lisäksi itseäni rasitti auton hajoaminen ja sen aiheuttamat aikatauluongelmat perjantaina joten en olisi jaksanut skarpata enää toista päivää putkeen. Väsynyt Jekku kyllä olikin illalla. Nyt on menolippu voittajaluokkaan ja se oli  viikonlopun päätavoite. 

Kaukoissa Jekun tekniikka oli kuulemma ihan hyvä ja ne liikkenvaihdot jotka onnistui menivät aivan oikein (takajalat paikallaan). Jenni huomautti minun kummallisen mutkaisesta asennosta kun ohjailin Jekkua maasta seisomaan. Se on varmaan jäänyt siitä kun opetin Janelle seisomista niin että pidin oikeaa jalkaa sen etujalkojen edessä. Tämä asento on tainnut jäädä pysyväksi vaikka en jalalla enää etujalkojen liikettä estäkään. Sen sijaan että olisin suorassa  Jekun edessä, olen vähän vinossa ja vähän vasemmalla. Kun suoristin itseni, Jekku nousi huomattavasti paremmin ja suoremmin. Kas kummaa. Istu-seiso vaihdossa oli pielessä se, että en päästänyt Jekkua nousemaan kunnolla. Tässä pitää tietenkin etujalkojen liikkua, mutta kun pidin makupalaa sen nenän edessä, seisominen jäi vajaaksi. Tämä korjattiin. Seisomisesta istumaan menoa treenattiin peruuttamisen kautta ja jatkan tätä näin. Uskoisin että kaukoista saa Jekulle oikein hyvät. Jekulla on hyvä lihasmuisti, joten kunhan se oppii liikeradat niin se on sitten siinä. Tai katsotaan nyt... Jatketaan jokatapauksessa hinkkaamista ja kasvatetaan matkaa sentti kerrallaan.

Muitten suorituksista sain paljon ideoita omien koirienkin treeneihin. Aamupäivällä ehdin tehdä muistiinpanojakin, mutta iltapäivällä meni paljon ohi kun piti käydä Jekku hakemassa ja huolehtimassa. Tässä kuitenkin sekavia muistiinpanoja.

Vinoihin perusasentoihin ja näihin liittyviin ongelmiin Jennin lääke on takapäätyöskentely. Koiran pitää oppia käyttämään takapäätään. Jos koira tulee vinoon, se voidaan aluksi auttaa oikeaan asentoon, mutta koiran pitäisi itse oppia korjaamaan asento, ts. työskentelemään takapäällään. Monen koiran kohdalla käytiin läpi hyviä harjoituksia joilla lisätään koiran koordinaatiokykyä. Esim koiran kieputtaminen makupalaa käyttäen etujalkojen ympäri (takajalat siis liikkuu ympäri etujalkojen ollessa paikallaan). Tästä on helppo sitten opettaa sivulle kiepsahtaminen. Ei muuten ollut kovin helppo juttu kun kotona yritin. Yllättäen Jane kuitenkin hoksasi niksin nopeammin kuin Jekku, tämän liikkeen onnistuminen korreloi selkeästi ahneuden kanssa Peruuttaminen täytyy myös opettaa ja koiran tulisi osata peruutella samaan tyyliin kuin menee eteenpäinkin. Eli erilaisia kulmia ja erilaisilla alustoilla ja epätasaisuuksilla. Tässäkin meillä riittää kyllä treenattavaa. Sivuaskeleitten tekniikan Jenni myös näytti ja tätäkin lähdetään harjoittelemaan imuttamalla niin että koira on ohjaajan edessä. Tämäkin sujuu Janelta paremmin kuin Jekulta. Jekun treeniohjelmaan otettiin myös vinojen luoksetulojen korjaus. Kumpikaan koiristani ei osaa korjata vinoa eteentuloasentoa ja tämä on aika yleinen virhe mm estenoudoissa. Nyt treenataan luoksetulon loppuasentoa kaikenlaisista suunnista ja kulmista. Yllättävän hirvittävän vaikeaa....

Kaukojen jumittamiseen (erityisesti Janen ongelma) lääkkeeksi yllättätys-palkkausta heittämällä lelu vaikka ennen ensimmäistäkään asennon vaihtoa. Idioottirinkiin tuli myös erilaisia palkkausideoita. Palkan voi jättää vaihtelevasti joko koiran eteen tai taakse, jotta koira ei rupea ennakoimaan. Tärkeää kuitenkin että koira palkataan vain kun se on rauhallisesti oikeassa asennossa. Levottomuudesta tai steppailusta EI saa palkata. Pitkiä seuraamiskaavioiden treenaamiseen Jenni neuvoi lisäämään yllätysmomentteja. Esim kesken seuraamisen voi ottaa jonkun agilityesteen, merkille lähettämisen tai muun hauskan liikkeen. Tätä olen tehnyt Janen kanssa nyt kun se on treenannut "muuten vaan" mielenvirkistykseksi. Ylipäänsä treenit pitäisi sisältää enemmän yllätysmomentteja palkkauksen ja liikkeiden suhteen, jotta koiralla säilyisi motivaatio ja se jaksaisi vähän pitempiäkin pätkiä. Yritän pitää mielessä.

Viime kesänä kävimme ainoan pk-kokeen Hämeenkyrössä saakka. Mökkilomailun yhteyteen Hämeenkyrön kokeet on varsin oivalliset kun matkaa Kurusta kertyy vajaa 50 km. Ja ainakin ne 2 koetta joihin olen Janen ja Jekun kanssa osallistunut , on olleet tosi hyvin järjestetty. Kävin Kyröskosken käyttökoirien kotisivuilla ja näemmä heillä on ensi kesäksikin tiedossa paljon kokeita. Jos ajoittuisi lomat sopivasti niin voisi taas mennä kokeilemaan Hämeenkyrön maastoihin. Sain myös kuvia viime kesän kokeesta, kuvaajana MInna Saarinen. Laitetaanpa tännekin vähän kesämuisteloita. 

Jekku esineruudussa

etsin...

ja etsin...

uips...tuolla taitaa olla jotain...

jeeee....

 Tottis meni tuossa kokeessa aika plörinäksi. Perinteiset viimehetken treenit vähän epäonnistui ja ohjaaja jännitti, kuten tuima ilme kertoo. Koiranpoikakin rupesi sitten vissiin jännittämään...

Häh, miks toi on koko ajan noin vihanen..

Luoksetulon mä teen silti täysillä...

Eteenmeno lähti hyvin

Mutta kuinkas sitten kävikään....

äää...meen mä sittenkin

Tuomari halusi välillä "kääntää kenttää" ja eteenmeno otettiin yleisöön päin. Jekku tais pelästyä hämäläistä yleisöä Tai sit kuvaaja onnistui muuten vain taltioimaan hassun ilmeen... Jekku oli vähän kuutamolla tuossa liikkeessä ja muistaakseni pysähtyi kesken kaiken ihmettelemään että mitä tässä ollaankaan  tekemässä.  Pitääpä muistaakin treenata noita yleisöön päin meneviä eteenmenoja,  kun taas päästään kentälle ja on paljon porukkaa.

Jekku oli vuorossa viimeisenä ja pomppi ja hyppi autosta päästyään niin, että varusteiden pukeminenkin oli varsin vaikeaa. Alkurutiinit otettiin säntillisesti, muutama askel seuraamista, maahan meno, seuraamista ja makkara palkaksi. Tästä vieressä komennolla tuomaria (Tiina) kättelemään ja sitten aloitettiin hyvin keskittyneesti. 4 maalimiestä, kaikki suorapalkalla (ruokaa + pallo). Etukulmassa Sari, hyvin. Lähetin melkein samasta kohtaa toiselle puolelle, heti lähetyksen jälkeen tajuten, että Tuija on aika paljon edempänä mäen nyppylän päällä. Jekku teki aika lyhyen piston ja palasi takaisin, uusi lähetys vähän edempää ja nyt etsi kunnolla ja löysi Tuijan ja PALLON. Toiselle puolelle tyhjä, meni oikein hyvin; Jekku etsi ja viipyi pistolla kiitettävän kauan.  Lähetys toiselle puolelle mäen päälle, josta löytyi Tuija ja uusi PALLO (suorapalkka). Tämän jälkeen Tiina meni toiselle puolelle kuusen juurelle lähelle keskilinjaa. Lähetin reilusti ennen piiloa ajatuksella että kokeilen onko Jekulla nenä auki kun se palaa keskilinjalle. Oli siis tarkoitus että Tiina löytyisi pistolta palatessa. Ihan hyvä pisto, mutta maalimiestä ei löytynyt. Lähetin uudestaan ihan vähän ennen piiloa, ja jälleen juoksi tuhatta ja sataa melko läheltä piiloa ohi. Lähetin toiselle puolelle tyhjälle (joka meni hyvin) ja ihan piilon kohdalta lennosta toiselle puolelle. Nyt löytyi maalimies heti mennessä, jolla taas ruoka + pallo suorapalkkana. Hyvä opetus. Täytyy ottaa enemmän keskilinjaa lähellä olevia piiloja että Jekku hoksaa pitää nenän auki koko ajan, myös palatessa keskilinjalle.

Sunnuntaina oltiin Ounaspaviljongin edessä potkurivedätystapahtumassa. Paikalla oli tosi paljon porukkaa ja käytin tilaisuuden hyväksi ottamalla Jekun kanssa ensin vähän tottista. Seuraamista ja kontaktia hyvässä häiriössä. Tämän jälkeen pieni potkuttelukierros jäällä sekä Jekun että Janen kanssa. Jekkua häiritsi ärsyttävän paljon joku hyvätuoksuinen narttu ja potkuria vetäessäänkin se yhtäkkiä pysähtyi kesken melko kovan vauhdin haistelemaan pissoja. Janekin teki muutaman lyhyen vedon pallo palkalle ja aika kovaa se Janekin veti. Olipa mukava potkuttelutapahtuma, toistekin mennään tämmöisiin. Illalla vielä pientä tottistelua Jekun kanssa lumitöiden lomassa. Keli lauhtui ja oli mukavaa olla vaihteeksi pikku-pakkasessa (-5 C) .Noutoja ja "piruetti-seuraamista" (paljon täyskäännöksiä ja 360 asteen käännöksiä) pallo-palkalla.  Hyvin meni.

Joulu meni kovassa pakkasessa Ähtärissä. Koirilla oli mennyt sukulaistensa luona ihan mukavasti ja molemmissa paikoissa vakuuteltiin, että ylimääräinen jouluvieras oli ollut vaivaton. Jekku oli ollut tyttöjen melko kovassa komennossa, mutta Jekkuhan on kyllä tottunut naisten määräilyyn, joten olo oli varmasti ollut ihan kotoisa. Jane oli ujostellut isoa laumaa ensimmäisen illan, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Jane oli kuulemma osannut olla hyvin laumassa, nöyrästi  ja kaikinpuolin sopuisasti. Picardien paimenkoira Reinoon Jane oli erityisen  ihastunut  ja saanut hieman hämminkiäkin aikaan naisellisten kiljahteluittensa kanssa. Osa laumasta kun oli luullut että Janella on joku hätänä kun sillä lailla kiljahteli. Kiitos vielä Karo ja Tiina & Kaarina!!! 

Heti joulun jälkeen ajoimme Valkeajärvelle, Kolarin ja Muonion rajamaille, jossa mökkeilimme ja hiihdimme 3 päivää. Ensimmäisenä päivänä koirat pääsivät vain Valkeajärven jäälle kun me hiihdimme järveä kiertävää latua ja tämän jälkeen suuntasimme Ylläkselle hiihtämään. Keskiviikkona pakkanen paukkui 35 pakkasasteessa ja hiihtäminen jäi yritykseksi. Torstaina sitten kävimme katsomassa koko porukalla Lapin helvettiä eli Pakasaivoa. Ajoimme niin pitkälle kuin uskalsimme auraamatonta tietä ja hiihdimme loput 7.5 km suuntaansa. Pakasaivo on syvä rotkojärvi, saivo, jonka pohjassa saamelaisen uskomuksen mukaan asuu kuoleman jälkeinen saivokansa. Mielenkiintoinen paikka, joka tosin on kesällä mielestäni hienompi kuin pilvisessä talvisäässä. Koirat juoksi edestakaisin välissämme ja vällillä vähän porojenkin perässä. Erityisesti Jane oli aivan innoissaan ja sille kertyikin meistä kaikista eniten kilometrejä. Molemmat koirat tuntuu olevan hyvässä kunnossa nyt, ei merkkiä ontumisista, loukkaantumisista tai lihasjumeistakaan.

Kovassa pakkasessa menee koko koira kuuraan

Jekkua kiinnosti Eskon videokamerassa oleva karvalelu (=mikrofoni)

Jane vauhdissa Valkeajärven jäällä

Loppiaisen poika Jekku täytti 5 vuotta. Niin se aika vaan menee, eikä enää oikein voi puolustella Jekun hönöilyä sillä että se on niin nuori. Pitää keksiä muita selityksiä... Tosiasiassa Jekku käyttäytyy nykyään tosi fiksusti paljon paaljon useammin kuin hölmösti. Jekku on aikuistunut ja on nykyään kauhean mukava kaveri. Olen itse oppinut aivan valtavan paljon näiden lähes 5 vuoden aikana ja ymmärtänyt miten tuommoisen temperamenttisen belgi-pojan kanssa pitää elää. Jekun ollessa pahimmassa murrosiässä, oli päiviä että olisin halunnut lähettää sen paluupostissa takaisin, mutta enää en luopuisi mistään hinnasta tuosta mahtavasta kaverista  Jekun synttäreiden kunniaksi käytiin pitkällä lenkillä Vennivaarassa ja kokeiltiin ekaa kertaa myös potkukelkkaa. Vennivaaran tie oli loistokunnossa potkurointia varten, sopivan jäinen ja liukas. Aamupäivältä oli kauniin värinen taivas ja siitä muutama kuva. 

Päivänsänkari tammikuun auringossa

Janekin poseeraa

Vuoden vaihteessa ruukataan kerrata menneen vuoden tapahtumia ja suunnitella tulevaa. Meikäläisten kohdalla vuosi oli koetulosten osalta laiha. Jane ja Jekku kävi yhteensä vain 3 kokeessa. Helmikuussa molemmat kävivät tokokokeissa, joissa Janella ei oiken avoin luokka sujunut (2-tulos), mutta Jekulle saatiin TK1. Kesäkuussa Jekku kävi Hämeenkyrössä avoimen luokan jälkikokeen, josta sai tuloksen. Tämän jälkeen alkoi sitten ontumiset ja minun työkiireet. Heinä-elokuu meni minun osalta lukuisissa työreissuissa ja kiireessä. Jane ontui heinäkuun jännetuppitulehdustaan, minkä vuoksi suunnitellut tunturivaelluksetkaan ei toteutuneet. Elokuun Amerikan matkan takia jäi parit pk-kokeet käymättä ja syys-lokakuun kokeet tyssäsivät sitten Jekun loukkaantumiseen. Syksy oli sitten varsin tylsää Jekun sairaslomaillessa, mutta alkutalvena virkistyimme kun päästiin taas metsälenkeille ja Jekun olkapää näytti paranevan. Nyt uskaltaisin väittää että Jekku on täysin tervekoipinen koira, joten ensi kesänä sitten uudella innolla ja entistä kovemmassa kunnossa kokeisiin . Sitä ennen olisi tarkoitus käydä muutamat tokokokeet. Ainakin Jekun kanssa mennään tokokokeisiin Kemijärvelle ja Pelloon Helmikuussa.

Lähdemme joulun viettoon kukin tahoillenne. Tänä vuonna kun kokeilemme joulun viettoa kukin omien sukulaistensa luona. Minä veljieni, veljen perheen ja äidin kanssa mökillä Ähtärissä (on niin hieno mökki etteivät hyväksyneet koiria sinne, pöh), Jekku Karo-kasvattajan, Pepi-äidin ja Pupun hoivissa ja Jane Rakkapalon Tiinan ja Kaarinan sekä lukuisten mali-sukulaisten kanssa. Kiitos Karo, Tiina ja Kaarina kun koirat saavat tulla On niin paljon mukavampaa tuoda koirat teille kuin viedä koirahoitolaan. Epäilen että Janella ja Jekulla ei ole ollenkaan hullumpi joulu. Jekulla on seurana sen suuresti rakastamat belgi-tytöt ja Jane saa seurustella Köpin, Maurin, Zorron ja kumppaneiden kanssa. Rakkapalolla on nartut juoksussa ja asustavat sen ajan pikkupuolella. Janella on siis suunnilleen koko herrakööri omana seuranaan.

Joulun jälkeen ajelemme Amerikan veljeni kanssa pohjoiseen ja suuntaamme Eskon ja koirien kanssa Muonioon Villin pohjolan mökille Valkeajärvelle. Tarkoitus on hiihdellä ladulla ja vähän ladun ulkopuolellakin. Toivottavasti pakkaset vähän lauhtuisi...

Tunnari:

Tätä ei selvästikään edesauta se että ohjaaja on tunari. Kamalan herkkä liike ja kun koiratkin on herkkiksiä. Ollaan treenattu viimeisen kuukauden aikana paljon kotipihalla, tämä kun oli sopivaa aivojumppaa myös kipeäjalkaiselle Jekulle. Kotipihalla homma sujui jo tosi hyvin ja kuvittelin että Jane osaa tämän nyt hyvin. Viime viikolla homma kuitenkin levisi ja nyt ollaan taas siinä tilassa että Jane joko tuo ensimmäisen mikä eteen sattuu, tarjoaa kaikkia muita paitsi oikeaa kapulaa tai ottaa suuhunsa yhden kapulan, haistelee muita, yrittää ottaa toisenkin kapulan tai sitten vaihtelee kapulasta toiseen. Ihan sekoiluksi meni. En oikein tiedä miten suhtautuisin noihin väärien kapuloitten kanniskeluihin, kun selkeästi tämä on nyt jonkinlainen "valeilmaisu-ongelma", ts paineesta johtuvaa. En toru, enkä kiellä, mutta vaikka en tee mitään niin sekin on Janen mielestä kamalaa. Pitäisi vain saada onnistumisia, mutta tätä liikettä on vaikea helpottaa niin että saisi sen varmasti onnistumaan.  Eilen tein kotipihalle tunnarin, jossa omana oli pari päivää taskussani muhinut kapula. Piti ainakin haista selkeästi. Tämä onnistui ja siitä heti kehut ja palkka. Tänä aamuna sama juttu, ensin hyvin hajustunut kapula 8 hajuttoman kapulan joukkoon. Jane haisteli, otti viereisen, haisteli ja vaihtoi oikeaan. Palkkasin tästä ja tein uudestaan. Nyt haisteli ja toi oikean. Nyt edetään niin, että kehun heti kun ottaa oikean ja palkkaan vaikka tulisi pieniä (?) kauneusvirheitä, eli naapurikapulan nostelua. Eiköhän tämä jää pois kun tulee varmuutta. Epävarmuutta saa niin helposti aikaiseksi, että pitää nyt keskittyä vain varmuuden taikomiseen.

Jekku on tuonut omaa kapulaa toistaiseksi lähes aina. Vireen kanssa on vielä säätämistä, kun välillä Jekku lähtee niin tohinalla, että ei meinaa malttaa olla vähän maistelematta muitakin kapuloita ja innoissaan saattaa potkia mennessään kapulat hujan-hajan. Mutta onnistuessaan tekee tosi hyvin ja malttaa haistella tarkasti. Kapulan tuomisia on treenattu paljon ja pureskelu on vähentynyt. Mutta vireen säätely tähänkin vaikuttaa, joskus se onnistuu ja välillä ei.

Ruutu:

Löysin vanhan kylpyhuoneen maton, josta tehtiin kosketusalusta. Ajattelin, että laitetaan kunnolinen alusta jotta koirat varmana näkee sen. Sitä voi sitten homman edistyessä leikata pienemmäksi. Jane tajusi kosketusalustan idean melkein heti. Jekku ei. Janelle on helppo nyt opettaa ruutua tuon maton avulla, osaa jo mennä ruutuun ja hakeutua kosketusalustan päälle ainakin pienellä lisäkäskyllä. Jekku ei sen sijaan meinannut tajuta mitä sen pitäisi tehdä eikä hiffannut että naksaus ja makupala tulee ihan siitä maton koskemisesta. Väkisin halusi tehdä vielä jonkun lisätempun siihen perään   ja turhautui kun mitkään sen tarjoamat istumiset, maahanmenot tai sivulle siirtymiset ei kelpaa. Nyt alkaa kosketusalustan koskettaminen sujua olohuoneessa, joten eiköhän tuonkin idea Jekulle kohta kirkastu.

Kaukot:
Jane on edistynyt hyvin ja nyt menee jo kaikki vaihdot minun seistessä parin metrin päässä. Vielä pitää vahvistaa ettei Jane liiku m-s ja i-s vaihtoissa, tätä olen varmistanut agilityrimalla tms. Nyt vaan treeniä ja matkan pidentämistä. Toistaiseksi Jane on tykännyt kovasti näistä, joten pitää vaan yrittää olla pilaamatta tätä intoa ja rentoutta. Jekun kanssa on jumpattu istumisesta seisomaan ja maasta seismaan, mutta tässä on kyllä vielä työsarkaa. Mikään rauhallinen hissiliike ei oikein ole Jekulle ominaista, joten paljon pitää tehdä töitä, että saa sen vaihtamaan asennot ilman että liikkuu vähän joka suuntaan.

metallikapula:
Janen mielestä ihan jees. Jekun mielestä edelleen kamala. Lisää treeniä vaan.

Muuta: 
Hallilla on välillä melkoinen säpinä yhteistreenien aikaan ja se on kyllä mahtavan hyvä juttu. Keskiviikkona meitä taisi olla yhteensä 7 koiraa pienessä hallissa, mainiota häriötreeniä. Aamulla mietin kuinka paljon Jekku on edistynyt. Se mammi tyynesti lepovuorossa kun koiria, palloja ja patukoita suhahteli ohi. Treenasi kaukoja ja paikallaanmakuuta kun noutokapula heitettiin melkein nenän eteen, Pate haukkui ja Aco syöksyi noutamaan. Paikallaanmakuussa se makasi myös kun Velhon pallo lensi nokan eteen Velko perässä sitä hakemaan Seuraaminen uroslauman läpi tuotti vähän ahdistusta, meinasi olla vaikeaa pitää kontaktia, mutta pienen hapuilun jälkeen tämäkin onnistui.  Lopuksi vielä  oleskeltiin ringissä Acon ja Velhon välissä ja koirat oli ihan rauhassa. Jonkin verran Jekku pälyili molempia uroksia, mutta ei kertaakaan kiihtynyt. Tämä on kyllä tosi hyvää harjoitusta. Toivon että ens kesään mennessä on viimeisetkin kiehumisen rippeet poissa ja Jekku pystyy rentoutumaan näissäkin tilanteissa.

Jekun olkapää on parantunut mukavasti, oikeastaan olemme pikkuhiljaa palaamassa normaaliin elämään. Vielä tämän viikon Jekku oli hihnalenkityksellä, nyt viikonloppuna tosin päästin sitä jo vapaaksi lähimetsässä. Janenkin kanssa on jo saanut leikkiä ja pihalla olla vapaasti.  Viime viikolla Jekku kävi fysioterapeutin käsittelyssä Ullan vastaanotolla, Jekku rauhoitettiin kevyesti ja olkapää-lapa-rintalihakset käytiin tarkasti läpi. Samoin selkä. Selkä oli ihan kunnossa, lapa sen sijaan oli ihan kivikovassa spasmissa. Kainalossa oli vähän nestettä ja sen alkuperää Mika yritti selvittää, mutta mitään vammoja ei käsikopelolla löytynyt. Lapa aukesi käsittelyssä ja tämän jälkeen olkapään liikkeet oli normaalit. Mietittiin että olisikohan viime viikkojen jalan keventäminen ollut seurausta lavan ja muiden lihasten ylikuormituksesta kun Jekku on liikkunut olkapäätä varoen. Ja alan uskoa että näin on.  Fyssarikäsittelyn jälkeen ei ole ollut enää minkäänlaista ontumista, kainaloturvotus on hävinnyt  ja jalkaa kestää käännellä, väännellä ja hieroa. Sain ohjeet lavan alueen hieromiseen ja venyttämiseen, hieronnasta Jekku nauttii silmät kiinni, joten se selvästi tekee hyvää.  Vielä en uskalla antaa Jekun ihan vapaasti revitellä, mutta lenkkejä on pidennetty ja rasitusta lisätty jo aika roimasti, eikä vielä ole tuntunut missään Toivotaan että jatkuu näin.

Tällä viikolla on tokoiltu ahkerasti. Maksoin RKK:n hallimaksun ja on käyty jo useamman kerran hallilla treenaamassa. ON se vaan mukava paikka syyspimeällä ja pakkasilla. Lisäksi käytiin Torniossa TORKKin hallilla, jossa treffattiin myös Jekun Popa sisko sekä Paula.  Oli kiva nähdä Paulan ja Popan treeniä ja saada itsekin vähän vinkkejä uusien temppujen opettamiseen. Kiitos Pamulle neuvoista! Parin kuukauden treenaamattomuus on tehnyt tehtävänsä ja nyt on kauhea into päästä taas treenaamaan. Maastotreenit jää pikkuhiljaa tauolle, mutta tokoa aiomme hinkata läpi talven. Alkuvuodesta on kokeita Torniossa, Pellossa ja Kemijärellä. Tunnaria harjoiteltiin Jekun sairasloman aikaan paljon kotipihalla, nyt täytyy vain saada vielä rutiinia ja varmuutta siihen. Jekun kanssa rupesin jumppaamaan istu-seiso ja maahan- seiso kaukoja, siinä onkin vielä aika lailla työsarkaa. Ruutua olen ruvennut treenaamaan Janelle kanssa niin että vien ruutuun pallon,  mutta ollaan vielä niin alkutekijöissä, ettei Jane ymmärrä hommasta mitään muuta kuin pallon. En ole ihan varma että kannattaako tätä jatkaa näin. Janen silmät lukkiutuu palloon ja mieli menee sellaiseene "pallo-koomaan" että en tiedä havaitseeko se esim kulmamerkkejä ollenkaan. Vois olla nopeampi opettaa ilman näkyvillä olevaa palloa, esim kosketusalustalla. Mietintämyssyä päähän ja miettimään miten se kosketusalusta oikein toimisi.